Mistä minä voimaannun?

Auringon paisteesta. Se on uskomaton voimantuojan ja ilon lähde, ainakin minulla. Kun siihen saa yhdistettyä liikuntaa esimerkiksi juoksu- tai hiihtolenkin muodossa, on täydellisyys jo aika lähellä. Nautin luonnosta ja sen kauneudesta. Kesäisin myös rullaluistelu- ja pyöräilylenkit ovat huippuja!

Ryhmäliikuntatunneista ja saunasta. Olemme käyneet muutamien ystäväni kanssa Fressillä, missä lempparituntejani ovat bodycombat ja bodyattack. Yleensä jumppiin aina joku kavereista pääsee mukaan ja kimpassa se on aina mukavampaa! Jumpan jälkeen pikainen saunahetki tekee hyvää.

Aamu- ja päiväkahvista. Erityisesti aamukahvi, kun herään useimmiten aina vielä väsyneenä, tuo kahvi hyvän mielen nousta jokaiseen päivään.

Sohvahetkestä. Joka ilta se ei ole yleensä mahdollista, mutta oikeastaan se tuntuukin erikoisemmalta, kun sitten pääsee sohvahetkelle hyvän tv-sarjan ääreen samalla syöden iltapalaa (lapset siis nukkumassa). Arkena syön yleensä leipää ja rahkaa tai dippivihanneksia + juon teetä, viikonloppuisin ehkä myös jotain herkkua. Ja joo – tykkään napostella. Mutta veikkaan, etten ole ainoa, nainen ainakaan.😉 Tällä hetkellä ykkös tv-sarjani ovat Selviytyjät Suomi ja This is us, mikä kyllä loppuu just. Yleisesti ottaen katson kyllä tv-sarjoja aika vähän.

Blogitekstien kirjoittamisesta. Tai ylipäätään kirjoittamisesti. Olen oppinut nauttimaan siitä, kun saan olla omissa ajatuksissani ja ylipäätään jos pääsen oikeesti ajattelemaan! Menneinä vuosina ajatuksella johonkin keskittyminen on ollut muutaman minuutin pätkissä. Oon oikeesti tosi iloinen, että ryhdyin tai uskaltauduin kirjoittamaan blogia. Tää tekee tosi hyvää mulle, monella tapaa. Nyt ei jää aikaa läheskään niin paljoa kotihommille, mikä on just hyvä! Ne jotka mut tuntee, tietävät, että varsinkin muutamia vuosia (tai kuukausia) sitten olin aivan liian tarkka kotini huolenpidossa. Kyllä tässä elämässä on muutakin, kun vaan paikkojen siistimistä ja ruuan laittoa! Varsinkin, kun niissä hommissa ei tule koskaan valmista. Vapautuspointsit siis mulle!

Reseptien ja ruokaohjeiden selailemisesta. Välillä tykkään selailla reseptejä ja fiilistellä, mitä tekisin. Tosin hirmu harvoin ehdin niitä toteuttamaan ja ruokareseptit varsinkin pyörivät arjessa aika samalla kaavalla. Se myös vaikuttaa, ettei toinen lapsistani tykkää erikoismauista tai mausteista, niin en viitsi monia eri ruokia tehdä. Mun toiveena kyllä ois, että joskus voisin oikeesti pystyä laajentamaan ruoanlaittotietämystäni ja salaa haaveilen, että myös mieheni innostuisi siitä! Tällä hetkellä kyllä uudenlaisten tapojen ja juttujen opetteluun on todella vähän aikaa, koska lapset ovat aika pitkälti kiinni minussa. Onneksi olen oivaltanut, että haluan nauttia nyt tästä hetkestä, kun lapset ovat pieniä ja tosi tarvitsevia, koska kyllä se aika vielä tulee, että aikaa on eri tavalla omiin juttuihin ja lapset luuhaavat ties missä (näin mulle on kerrottu 😜) . Mutten kiellä, etteikö se välillä turhauttaisi, että täytyy olla lähes jatkuvasti lasten saatavilla. Oman ajan merkitys on kasvanut selkeästi, mitä pidempää omia lapsia on ollut.  Mutta en vaihtaisi tätä mihinkään, on niin parasta!

Ystävien kanssa olosta ja keskusteluista. Mitä vanhemmaksi olen tullut, olen oppinut nauttimaan yhä enemmän syvällisemmistä keskusteluista. Jos siis pääsee ajatuksella juttelemaan. Ne hetket ovat mahtavia, kun on vaan tosi helppoa olla toisen kanssa, jutella tai puuhata jotain yhdessä. Siitä todella voimaannun. Useimmiten keskustelut ovat kevyempiä ja rennompia elämän sekä arjen jakamisia, mutta se on just parasta! Kokea yhteyttä toisen kanssa ja ymmärtää helposti puolin sekä toisin, mitä toinen tarkoittaa. Tykkään itse puhua, mutta yhtälailla kuunnella toisia. Kannustaa ja olla tukemassa. On ihanaa kokea tunnetta, että toinen aidosti välittää. Että on toiselle tärkeä. Olen aina viihtynyt myös isommissa ystäväporukoissa, mitä tosin harvemmin tällä hetkellä pystyy olemaan arjen hektisyyden vuoksi.

Lasten kanssa puuhailemisesta. Olen aina ollut äiti, joka touhuaa ja hassuttelee lastensa kanssa paljon. Jahtaan niitä, nappaan syliin, pyöritän, höpötän ja hassuttelen, kaivan lumihankea ja teen lumiukkoja, vien hiihtämään ja luistelemaan, pomputan trampoliinilla, teen hiekkakakkuja, vien mukanani joka paikkaan. Luen kirjoja ja teen ruokaa sekä leivon. Juttelen lasteni kanssa paljon. Ei meillä taida hiljaista olla ikinä. Välillä kyllä toivoisin hiljaisempia hetkiä. Ja tottakai esim. leivontapuuhat lasten kanssa on ajoittain todella hapottavia!

Muistan niin elävästi yhä, kun vanhempi tyttäreni oli 2-vuotias, silloin elin hänen kanssaan kaksin ja hän oli pahimmassa uhmaiässä. Minä äitinä fiilistelin, kuinka me leivotaan yhdessä joulupipareita! Olin toki tehnyt taikinan itse. Se oli järkyttävintä ikinä. Lapseni olisi vain syönyt taikinaa, enkä saanut auttaa häntä kaulimisisessa tai yhtään missään. ”Minä ite!” Saatiin ehkä 10 piparia onnistumaan uuniin pellille ja osa niistä vielä paloi. Se oli unohtumaton äiti-tytär kokemus! Sarjassamme ”täähän meni just, niinku mä olin sen kuvitellut”. Näitä sarjoja riittää aika monta sataa 😝

Reissuista perheen kanssa. Meidän perhe tykkää olla reissussa ja toisten ihmisten kanssa. En koe hankalana ”toisten nurkissa pyörimistä”. Koen kylässä ollessamme, että sopeudun ja ”kotiudun” paikkaan kuin paikkaan. Minusta on mukava tehdä asioita yhdessä. Pakkaaminen on kyllä hirveintä.

Hymystä. Hymyilevä ihminen on todella kaunis. Hymy tarttuu. Kun näkee, että toinen hymyilee, alkaa itseänikin hymyilyttämään. Tykkään myös jutella aivan tuntemattomille ihmisille. Joo, oon just se, joka alkaa lapsien kanssa puistossa ollessaan juttelemaan toisille. Myös bussissa, Fressillä tai perhekerhoissa. Musta on kiva saada puheen sorinaa aikaiseksi. Jakaa arkea muiden kanssa. Toki olen myös hiljaa välillä. Aiemmin en varmaan ollut, mutta nykyisin kaipaan hiljaisuutta myös ja en ole enää niin äärisosiaalinen kuin ennen.   

Positiivinen asenne ja kannustaminen. Tästä mä todella voimaannun ja tykkään. Positiivinen, muita rohkaiseva sekä kannustava ilmapiiri. Asenne ”kyllä kaikesta selviää” ja ”asiat tulevat varmasti järjestymään”. Tämä on se ilmapiiri, jota haluan itse vaalia. Mutta sanotaan menneinä vuosina, en ole joka hetki siihen pystynyt, koska elämänkoettelemukset ovat meinanneet takoa alaspäin. Välillä on ollut sellaisia hetkellisiä ”pohjalla” käyntejä, mutta sieltä on joka kerta noustu! Ja tullaan jatkossakin nousemaan. Jos ei muulla niin sisulla sitten.

Mistä asioista sinä voimaannut? Olisi mukavaa kuulla niistä! 😊 

Tänään aamupäiväni oli paras ja voimaannuttavin, mitä lasten kanssa ollessa voi olla! Minulla on tapana käydä parina arkiaamuna viikossa nuorimman tyttäreni kanssa Fressillä jumpassa. Lapseni on siis Lasten Fressillä hoidossa ja itse käyn jumpassa. Aina se ei ole näin hyvin sujunut, mutta tällä hetkellä sujuu ja lapseni tykkää siitä tosi paljon! Vanhempi tyttäreni on sillä välin esikoulussa. Nyt hän tosin on mummikkalassa toisessa kaupungissa hiihtoloman vietossa!💛

Tänään jumpan sijaan (joka oli myös peruttu) olin varannut mukaan hiihtovälineet ja kävin vajaa kaksi tuntia hiihtämässä auringonpaisteessa! Siis oli niin mahtavaa aloittaa aamu klo 9 hiihtämällä! Siellä sinkoilin ja nautiskelin luonnosta sekä liikunnan riemusta. Lopuksi vein hiihtovälineet autooni takaisin ja kävin hakemassa tyttäreni mukaan saunaan kanssani. Hän nautti niin hurjana ja niin nautin minäkin! (Alla kuva kenties tulevasta "vaippamallista"). Ennen kotiin tuloa käytiin hakemassa vielä isille viemisiksi energiajuomaa kaupasta, koska lapsemme on valvottanut meitä öisin ja gradun tekeminen ei meinaa yliväsyneenä niin edistyä. Jospa energiajuoma ja kahvi auttaa! 😄

Sopivan energistä päivää kaikille ja muistakaa, että joka päivässä on jokin asia, mistä me voidaan iloita! Vaikka se olisi ihan pikkuinen. Mutta kiinnitetään katseemme niihin hetkiin 💗  

x