Olimme perheeni kanssa hiihtolomareissulla ensin mummikkalassa vanhempieni luona Savonlinnassa neljä yötä ja sen jälkeen toiset neljä yötä rakkaassa kotikaupungissani Kuopiossa. Yksinkertaisuudessaan reissu oli IHANA.
Lähdimme lunta etsimään, koska Etelä-Suomessa sitä ei todentotta voi löytää. Uskomaton talvi kyllä ollut. Savonlinnaan ajaessamme satoi vettä, räntää sekä loppumatkasta lunta ja ajosää oli kyllä hurja. Olin silti onnellinen siitä lumesta! Seuraavana aamuna saimme hiukan lumesta nauttia, mutta sitten saapui vesisateet ja vesikeliä loppuaika olikin.
Mieheni nilkka on yhä sökönä, joten hän ei juuri pystynyt reissulla osallistumaan retkillemme. Kävimme muun muassa Olavinlinnassa kiertueella ja katsomassa Ankkalinna jääveistoksia. Nekin kyllä valuivat vettä, oijjoij.
Jäällä kävimme hieman potkuriajelemassa ja vietimme aikaa mummikan sekä papan kanssa. Ella pääsi yhtenä iltana viettämään laatuaikaa N-kummin ja hänen lapsensa kanssa kahvilaan sekä kirjastoon pelailemaan.
Kuopioon mennessämme meinasin pakahtua - onnesta nimittäin! Mun koti. Tutut maisemat, paikat ja ystävät. Olimme sielä ollessamme kahdessa paikkaa yötä. Näimme neljän päivän aikana ystäviämme enemmän kuin normaalisti tyyliin vuodessa yhteensä, haha! Myös Ella näki omia lähes vauvasta saakka tuttuja ystäviään. Oli ihana nähdä miten leikit jatkuivat aivan kuin ei olisi tätä yhdeksää kuukautta välissä ollutkaan.
Mulle erityisen tärkeää oli päästä käymään Lippumäen Fressillä BodyCombat tunnilla! Vielä tuttu ohjaaja oli vetämässä. Nautin suunnattomasti. Oon täällä blogissani aiemmin kertonutkin Lesmills-ryhmäliikuntatunti rakkaudestani ja tuntui tosi hyvältä päästä pitkän tauon jälkeen kyseiselle tunnille.
Lisäksi pääsimme ekaa kertaa tänä talvena pulkkamäkeen Kasurilaan ja luonnon jäälle luistelemaan. Laskin 7-vuotiaan tyttäreni kanssa kuin lapsi konsanaan. 😁
Ystävät tekivät reissusta parhaan. Oli ihanaa tuntea kotoisaa oloa ja rentoutta. Mua huvitti kun ystäväni seitsemän vuotias poika kysyi minulta yhtäkkiä: "Kaisa, miksi sä puhut niin paljon?" 😅 Sanoin, koska on ollut niin ikävä teitä ja ihana jutella pitkästä aikaa!
Muistoja tulvi ja reissu teki hyvää tämän muutosprosessin keskellä, missä olemme.
Olin eilen aamulla lenkillä auringonpaisteessa ja mieltä lämmitti. Kevät taitaa olla tulossa ja tästä pimeästä sekä vetisestä talvesta on selvitty.
Kohta on maaliskuu. Tuo kuukausi on ollut mulle vaikein viimeiset seitsemän vuotta. Maaliskuussa tapahtui perheeni auto-onnettomuus, mikä muutti elämäni täysin ja on kulkenut mukana jollain asteella tänne saakka. Onneksi aika on nyt jo auttanut, eikä tee enää niin kipeää. Voisin pohtia jossain postauksesta varsinkin tuon tapahtuman rinnakkaisvaikutuksia tähän päivään.
Alla muutamia kuvia, joita otin lenkillä ja kirjoitin ajatuksia tarinaani. (Instagram: kaisaella)
Mitä sä odotat keväältä? Mikä on sun paikkasi tuntea kotoisaa oloa?
Iloa ja valoa sun päivääsi! 💛
Kommentit
Lähetä kommentti
Olisi mahtavaa, jos kirjoittaisit jotain kommenttia/ajatustasi alle! :)