Ihmeitä ennen ja jälkeen onnettomuuden

Kerron teille alla olevassa blogitekstissäni tapahtumia ennen onnettomuutta, sen tapahtuessa sekä jälkeen. Tähän kaikkeen liittyy paljon ihmeitä, parantumisia ja ylipäätään johdatusta elämässäni. Teksti on hyvin avoin ja PITKÄ ja se voi ihmetyttää monia. Malta kuitenkin lukea loppuun saakka. 😊

2 viikkoa ennen mieheni kuolemaa 

Juttelimme mieheni kanssa sattumalta kuolemasta. Tämä oli ensimmäinen kerta, kun juttelimme asiasta näinkin tosissaan. Sanoin hänelle, että mä toivon meidän kuolevan aikanaan samaan aikaan, koska en halua jäädä tänne ilman sua. En selviä ilman sua. Mieheni sanoi, kuinka hänkin toivoo näin käyvän, mutta sovitaanko, että nähdään taivaassa elämän puulla, jos lähdemme eri aikaan? Ja niin me sovittiin. En olisi koskaan uskonut mieheni lähtevän näin pian keskustelumme jälkeen. 

Onnettomuuden sattuessa lauantai-sunnuntai välisenä yönä 17.3.2013, olimme nähneet ystäväpariskunnan kanssa saman viikon tiistaina 12.3. 

Meillä oli useimmiten tapana rukoilla yhdessä ja Jumala puhui meille selkeästi rukouksien aikana. Kun rukoilimme mieheni puolesta, näki ystäväni näyn, missä mieheni oli jossain paikassa hyvin hapuilevan oloisena. Paikassa oli paljon ovia, jotka olivat suljettuja. Ystävämme koki näyssä sanat, kuinka "sinä kyllä tiedät mistä ovesta astua sisään, kun on sen aika". Näyn mennessä eteenpäin, oli kujan päässä yksi ovi, joka oli auki ja sieltä tuli mielettömästi kirkasta valoa. 

Olimme juuri sellaisessa elämäntilanteessa, jossa monet tulevaisuuden asiat olivat auki, muun muassa: missä asumme ja mitä teemme työksemme. Mieheni oli juuri valmistunut maisteriksi ja oma yritys oli aluillaan. Silloin kuvittelimme tuon valon ja kirkkauden tarkoittavan aivan muuta, mutta onnettomuuden jälkeen asian muistuessa mieleen, tiesimme mitä se oli meinannut.. Emme toki käsittäneet miksi. 

Viimeinen isi-tyttökuva

14.3. Torstaina mieheni piti puheen opetuslapseuskoulussa Kuopiossa seurakunnassa

En itse päässyt paikalle, mutta lukuisat ihmiset kehuivat mielettömästi tuota puhetta. Se oli ollut kuulemma uskomattoman hyvä. Tämä puhe jäi monien ihmisten mieleen. Se oli mieheni viimeinen puhe. Mieheni ei ollut seurakunnan työntekijä, mutta muuten aktiivisesti nuorten toiminnassa mukana. 

15.3. Perjantaina mieheni oli pelaamassa salibandy joukkueensa (Sb-Jaws) kanssa 

Kyseessä oli tärkeä peli, koska se oli ensimmäinen nousukarsintapeli Welhot Akatemiaa vastaan. Tuossa pelissä mieheni oli tehnyt useita maaleja ja lopuksi teki vielä rangaistuslaukauksen, jossa sai ilmaveivimaalin. Joukkue voitti pelin. Tämä rangaistuslaukaus on tallessa videolla.

16.3. Lauantai, viimeinen päivämme yhdessä

Aamulla kävimme perinteisesti vauvauinnissa ja tulimme kotiin syömään brunssia. Myöhemmin olimme vaunukävelyllä ja muistan purisevani miehelleni jotain perus stressailuja elämästäni. Mieheni otti minua kädestä kiinni ja sanoi rauhoittavalla äänellään vakuuttavasti: "Ei sulla oo mitään hätää. Mä pidän susta huolen." 9 tunnin päästä tuosta hetkestä mieheni oli lähtenyt ajasta ikuisuuteen. 

Viimeinen kuva edesmenneestä miehestäni 16.3.2013.
Tommoinen lapsirakas höppänä.💗

16-17.3. Yöllä mummoni nukkui ja heräsi

Mummolleni oli tullut keskellä yötä tunne, että nyt pitää rukoilla. Hän ei tiennyt, että olimme ajamassa autolla kohti Lappia, mutta hän näki rukouksessa miten harmaa/hopea auto murskaantuu! Mummoni ei tiennyt, että automme oli saman värinen, mutta hän kuuli ihan korvillaan rusauksen äänen ja polvistui kiikkutuolin eteen ja huusi Jumalalle: “Herra varjele Ellaa!”

Hän ei ymmärtänyt tuossa hetkessä mitä tämä näky tarkoitti, mutta aamulla isäni soittaessa mummoni miehelle, tiesi hän jo pappani ilmeistä, että jotain kamalaa on tapahtunut. Mummoni rukoushetki oli tapahtunut samoihin aikoihin, kuin meidän onnettomuutemme. Ja Ella-vauva todella varjeltui. Hänelle ei tullut mustelman mustelmaa. Eikä hänen päälleen ollut lentänyt yhden yhtä tavaraa, vaikka peräkonttimme oli kattoon asti täynnä, eikä mitään verkkoa kontin ja takapenkkien välissä ollut..

Lisäksi palomiesten mennessä pelastamaan vauvaani autosta, oli hän antanut suorilta suuren hymyn palomiehelle! Uskomatonta, kun miettii sitä tilannetta. Tuo hymy on jäänyt pelastajan sanojen mukaan hänen mieleensä pysyvästi.

Sama yö oli äidilläni hyvin levoton

Vanhempani olivat matkalla myös Lappiin meidän kanssamme. He olivat lähteneet jo päiväsaikaan ja menneet Kemiin hotelliin yöksi. Äitini oli herännyt onnettomuus yönä klo 00.30 ja hänelle oli tullut saman tien tunne, että kaikki ei ole hyvin. Hän oli laittanut viestin minulle ja koska en vastannut, oli hän laittanut viestin miehelleni. Myöskään hän ei vastannut. Äitini sanoi isälleni, että haluaa soittaa meille ja varmistaa kaiken olevan hyvin. Isäni oli kuitenkin kieltänyt soittamasta, ettemme häiriintyisi ja ajaisi kolaria. 

Äitini oli käynyt nukkumaan ja herännyt taas kolmelta uudestaan. Koska emme olleet vieläkään vastanneet, hän oli yrittänyt soittaa meille molemmille ja koska ei saanut meihin yhteyttä, herätti hän isäni sekä kehotti soittamaan 112. Isäni oli soittanut ja kysynyt, onko mitään sattunut Kuopio-Oulu välillä. Hätäkeskuksesta sanottiin poliisin soittavan teille pian takaisin. 

Poliisi oli kertonut isälleni puhelimessa, että on tapahtunut vakava auto-onnettomuus vaille 1 yöllä ja tyttärenne on viety teho-osastolle Ouluun sekä vauva lasten osastolle. Isäni kysyessä miehestäni, oli poliisi ollut hetken hiljaa ja sen jälkeen kertonut hänen menehtyneen. 

Olen useasti miettinyt jälkikäteen, miten kamala tilanne tämä on ollut meidän vanhemmille kuulla. He olivat lähteneet melkein samantien ajamaan Ouluun luoksemme. 

Sunnuntaiaamuna varhain poliisit olivat menneet edesmenneen mieheni vanhempien ovelle Lahteen ja kertoneet heidän poikansa kuolleen sekä minun olleen epävakaassa tilassa Oulussa. 

Sunnuntaiaamu ja tilanteesta kertominen   

Aamulla äitini oli soittanut isoveljelleni ja hänen vaimolleen Lahteen järkyttävän uutisen. Vanhempani olivat sanoneet veljelleni, ettei hän saa lähteä missään nimessä ajamaan Ouluun, koska he pelkäsivät hänellekin sattuvan jotain. Isoveljeni oli kuitenkin soittanut appiukolleen ja hän oli sanonut saman tien, että tulee kohta hakemaan, lähdetään ajamaan Ouluun. 

Isoveljeni on kertonut tilanteen olleen todella pelottava. Tilanne oli se, että hänen pikkusiskonsa oli kriittisessä tilassa teholla, eikä selviytymisestä ollut mitään varmuutta. Lisäksi hänen lankomiehensä oli juuri kuollut. Veljeni oli purnannut koko ajomatkan Ouluun Jumalalle, kuinka sä olet antanut tällaisen sattua?? Miten Jumala on voinut sallia näin tapahtuvan nuorelle perheelle? Entäs jos kohta soi puhelin ja hänen siskokin on kuollut ja vauva jää orvoksi? Tunteet olivat olleet todella pelottavia. 

Mutta kaiken tuon keskellä, jo aivan alkumatkasta, oli isoveljelläni alkanut pyörimään päässä selkeät sanat: "Älä pelkää, vaan taistelkaa". Samat sanat olivat olleet hänen päässään Ouluun saakka. Lisäksi hän oli miettinyt mielessään kuvaa pimeästä kaupungista, Oulusta ja yhtäkkiä nähnyt kuin mielikuvana taivaasta ylhäältä alas asti leimahtaneen kirkkaan valopatsaan, joka yhdisti hetkeksi taivaan ja maan, sitten kadoten.

Isoveljeni tullessa teho-osastolle vierelleni vanhempiemme kanssa, oli hän nähnyt minut useiden laitteiden ja piuhojen keskellä, puolet pääni hiuksista oli ajettu pois ja aivopainemittari oli ollut otsallani. Olin tajuttomana sekä nukutettuna usean päivän ajan, jotten päässyt liikkumaan ennen operaatioita, joita minulle täytyi tehdä. 

Tuona iltana aivopaineeni olivat olleet korkeat ja pään magneettikuvissa oli selkeitä muutoksia sekä merkkejä verenvuodosta. Kolarissa pääni oli paiskautunut voimakkaasti edellä olevaan penkkiin ja verenvuotoa oli tullut paljon onnettomuuspaikalle. Lääkärit eivät uskaltaneet antaa mitään ennusteita tulevasta, vaan sanoivat, kuinka nyt mennään tunti kerrallaan. Voi nimittäin olla, että verenvuodot vain laajenevat yön aikana. 

Perheeni oli lähtenyt potilashotelliin sairaalan viereen yöksi. Vauvani oli lasten osastolla hoidossa sekä erilaisissa tutkimuksissa, joita varalta täytyi tehdä.

Äitini, isäni ja isoveljeni rukoushetki omaishotellissa 

Isoveljeni oli sanonut vanhemmilleni, kuinka hänellä on sellainen olo, että meidän täytyy taistella. En ymmärrä miksi, mutta uskon, että meidän täytyy taistella. Isäni ja veljeni ensin rukoillessa ei mitään kummempaa tapahtunut, mutta äitini alkaessa rukoilemaan ja nostaessaan kätensä ilmaan, oli isoveljeni tuntenut, kuinka nyt tapahtuu jotain yliluonnollista. Hänen sanojensa mukaan, hänestä tuntui, kun hänet olisi laitettu uima-altaan pohjaan ja hän oli tuntenut selkeästi Jumalan olevan täällä heidän kanssaan. Hänen oli mentävä lattialle polvilleen kumartuen, tunne oli niin voimakas.

Samanaikaisesti äitini oli alkanut puhumaan. Hän näki mielessään elämänsä ensimmäisen hengellisen näyn ja kuvaili sitä ääneen veljelleni sekä isälleni. Näyssä Jeesus oli ilmestynyt ja äitini oli nähnyt minun seisovan hänen edessään. Jeesus oli laittanut kätensä minun pääni päälle ja pitänyt pitkän aikaa, pyöritellyt käsillään otsan sekä pääni seutua. Sen jälkeen Jeesus oli käynyt käsillään läpi koko minun vartaloni ja lopuksi pysähtynyt vielä pääni kohdalle uudestaan. Näyn lopussa minä olin lehauttanut kasvoilleni äidilleni lapsuudesta tutun "selviytymisilmeen". 

Tämän rukoushetken jälkeen veljeni oli sanonut vanhemmilleni, kuinka hän on varma, että Jeesus kävi Kaisan luona äsken. Lisäksi hetki oli antanut perheelleni varmuuden siitä, että minä selviän ja he olivat pystyneet nukkumaan yönsä suhteellisen levollisesti. 

Seuraavana aamuna 18.3.

Perheeni mennessä teho-osastolle luokseni, oli lääkäri tullut paikalle kertomaan, että täällä on tapahtunut ihme, Luojan ihme, Kaisan aivopaineet ovat yön aikana laskeneet. Lääkäri oli selkeästi ollut hämmentynyt tilanteesta, eikä juurikaan asiasta tullut sen jälkeen puhumaan. 

Koko perheeni ympärillä oli ollut aivan mieletön rukoustuki ja -rintama! Tieto onnettomuudesta alkoi levitä sukumme, ystäviemme, seurakuntien ja aivan valtakunnallisten uutisten kautta ympäri Suomea valtavalla vauhdilla. Äidilleni oli tullut runsaasti viestejä myös ei uskovaisilta ihmisiltä, kuinka he rukoilevat Kaisan puolesta. Tieto levisi seurakunnissa ympäri Suomea ja myös ulkomailla, missä esimerkiksi Tansaniassa lähetit olivat kertoneet asiasta ja siellä paikalliset olivat hurjana rukoilleet myös puolestamme. 

Kontrollikuvat Kuopiossa

Oulussa minulle oli tehty kaksi operaatiota, joissa oli korjattu sääriluuni sekä ristiluun murtumaa. Minut siirrettiin kahden viikon jälkeen ambulanssilla Kuopion yliopistolliseen sairaalaan. Muistan ensimmäisen pienen muiston edelliseltä yöltä ennen siirtoa, kun en saanut unta ja vierihoitajani oli vieressäni vahtimassa, etten lähde sängystä seikkailemaan. 

Pienen välähdyksen muistan myös ambulanssista siirron aikana. Sen jälkeen muistan olleeni yksin Kysin päivystyksessä useiden tuntien ajan, jossa oli tapahtunut pieni virhe sairaalasiirron välillä. En tajunnut tai ymmärtänyt todellisuudesta tuossa vaiheessa yhtään mitään. 

Kuopiossa minusta oli otettu pään magneetti kontrollikuvat ja ne muutokset, joita oli Oulussa päässäni ollut, olivat todella hävinneet. Pääni oli aivan terve! Ja me tiedetään, että Jeesus paransi mun pään. Oon monesti kuullut terveydenhuollon henkilöiltä, jotka ovat nähneet neurologisesti hyvin pahasti vammautuneita potilaita pään iskujen vuoksi. Se on todella suuri ihme, ettei mulle jäänyt mitään muutoksia päähän ja hieman myöhemmin tehdyt neurologiset testit olivat täysin normaalit.  

Rukoustuen ja ihmeiden jatkuminen

Sain aivan mielettömästi tukea seurakuntalaisilta ja ystäviltäni onnettomuuden jälkeen. En jäänyt yksin. Se mikä mua todella kantoi noina vaikeimpina aikoina, oli todentotta Jumala! Muistan, kuinka kipuilin sitä, etten saanut kävellä tai nostaa omaa vauvaani edes syliin. En voinut kantaa häntä tai vaihtaa vaippaa, vaikka olin äitiyslomalla. Lisäksi olin jäänyt yksinhuoltajaleskeksi, aivan kesken onnellisen avioliiton. Se mistä sain kokea lohtua ja rauhaa sen kaiken sekamelskan keskellä oli Taivaan isä. Muistan, kuinka juttelin ja rukoilin melkein taukoamatta. Jotenkin se vaan tuntui niin hyvältä. Mä purnasin ja huusin Jumalalle mun tuskani, ikäväni, epätoivoni, aivan kaiken! Ja Jumala kestää! Hän haluaa, että me puhutaan Hänelle aivan kaikki. Hän on meidän rakastava Isä, joka haluaa meille vaan parastaan. 

Muistan, kun joskus sanoin appiukolleni, etten ymmärrä miksi Jumala salli mulle tän. Appiukkoni sanoi, että Jumala salli sulle tämän, koska Hän tietää sun selviävän tästä kaikesta. Toki muistan miettineeni, että no ehkä olisi parempi ollut olla vähemmän selviävä, jottei olisi annettu näin isoa lastia kannettavaksi, mutta enpä minä olisi sitten ollut minä. Mä selviän. Ja olen selvinnyt. Tulen myöskin selviytymään, vaikka tiukkaa välillä tekisikin.

Miksi Jumala sallii meille pahaa?

Monesti ihmiset saattavat pohtia, että jos kerran Jumala on oikeasti olemassa, niin miksi Hän sallii meille tätä kaikkea pahaa, miksi Jumala sallii, että maailma on täynnä kipua ja pahuutta???

Eihän Jumala ole tätä maailmaa alun perin tällaiseksi luonut! Jumala halusi, että olisi kaunista ja puhdasta, eikä olisi tätä kaikkea kurjuutta, mutta tuli syntiinlankeemus ja sielunvihollinen on oikeesti totta tässä maailmankaikkeudessa. Sen takia Jumala antoi oman poikansa Jeesuksen, joka kuoli ristillä meidän jokaisen vuoksi, jotta me voitaisiin halutessamme saada synnit anteeksi. Joka ikinen meistä! Toki tässäkin on vapaa tahto.

Jumala ei tule ohjailemaan meitä ihmisiä väkisin tai estämään meitä, ettei me tehtäisi mitään pahaa ja möhlittäis täällä maailmassa yhä uudestaan ja uudestaan. Koska Jumala on antanut meille ihmisille vapaan tahdon valita. Me saadaan elää tätä elämää just mitenkä halutaan, mutta sit meidän elämä ei ole aina välttämättä niin puhtoista ja virheetöntä. Ja tiedoksi, että yhtälailla uskovaiset ihmiset tekevät virheitä ja mokia, minä ainakin, mutta niistä on mahdollisuus yrittää tehdä parannusta. Tärkeintä on uskoa ja ottaa vastaan apua, mitä Taivaan Isä antaa. 

Miettien meidän onnettomuutta

Meidän täytyi olla just sillä sadasosa sekunnilla siinä kohdassa, että auto-onnettomuus tapahtui. Mies, joka ajoi päällemme, suistui kaistallemme juuri meidän kohdallamme. Hän ei ajanut meidän kaistallamme, vaan siirtyi juuri kohdalla päällemme aiheuttaen mieheni kuoleman. 

Miksi siis pahuutta tapahtuu? Ei Jumala ollut estämässä tuota miestä juomasta alkoholia, jota hänellä oli veressä tai estänyt häntä ostamasta huonokuntoista autoa tai lähtemästä ajamaan autolla keskellä yötä, vaikkei hänellä ollut edes ajokorttia ja mopokorttikin oli ajokiellossa. Luultavasti tuota miestä ei ole kiinnostanut edes mitkään hengelliset asiat tai pohtinut, onkohan tämä nyt aivan oikein lähteä silti ajamaan. Hän kuitenkin lähti, aiheuttaen nuoren onnellisen perheen tuhon. 

Jumala ei estänyt tuon onnettomuuden tapahtumista, mutta Hän on auttanut mua läpi tästä kaikesta! 💗 Kyllä mä tiedän, että mä oon sisukas tyyppikin, sosiaalinen ja osaan pitää huolta asioistani, mutten silti usko, että olisin selvinnyt tästä kaikesta helvetistä ilman Jumalan apua!! Kaikkea sitä rukousverkostoa, mitä mulla on ollut! 

Mä muistan, kuinka ystäväni rukoillessa hän näki rukouksessa valtavan rukousten määrän ja kuinka niistä rukouksista on muodostunut suuri pilvi mun alle, etten mä pääse vajoamaan. Vaikka on ollut hitsin vaikeita aikoja, niin mä en ole päässyt vajoamaan! Jumala on pitänyt musta huolta. Mun ympärille on tullut joitakin ihmisiä auttamaan, vaikka en edes ole tuntenut heitä. Yhdelle nuorelle naiselle Jumala oli alkanut puhumaan musta ja Ellasta, kuinka hän voisi auttaa Ellan hoidossa. Tämä nykyisin rakas ystäväni tuli katsomaan kerran viikossa lastani pariksi tunniksi, että pääsin jumppaan. Se oli mahtavaa! Vaikka mä oon purnannut ja valittanut Jumalalle monta kertaa. Silti oon saanut apua. 

Miettikää nyt, kun tuhannet ihmiset ovat rukoilleet mun ja koko mun perheen puolesta. Mun tulevan aviomiehen puolesta! Kun me tavattiin Mikun kanssa, oli hän ihmetellyt tunnetta, aivan kuin hänen puolestaan oltaisiin rukoiltu. No todentotta oli rukoiltu! Jo siellä teho-osastolla oli alkanut mun äiti sekä anoppi rukoilemaan mun tulevan miehen puolesta. 

Jumala oli tarkoittanut juuri Mikun mun miehekseni ja Ellalle isiksi. Koko meidän tapaaminen on ollut niin ihmettä ja varmuutta alusta asti. Ei tää toki ruusuilla tanssimista aina ole ollut, mutta se selkeys, rauha ja varmuus. Se on se pointti. 

Mennyt kesä on ollut suurien muutosten keskellä, uudessa vieraassa kaupungissa kahden pienen lapsen kanssa anoppilassa omakotitaloprojektia pyöriteltäessä hieman muuta kuin rento. Oma mies on ollut ärsyttävä ehkä 15 x joka päivä (huomaa pieni superlatiivi😉). Mutta silti tuo ärsytys on mun oma rakas, niiin rakas, joka haluaa mulle vaan parasta. Ja mä tiedän, ettei mun mies oo se oikee ärsytys, vaan tää hieman kuormittava kesä ja myllerrysten keskellä ollut elämäntilanne. 

Sitä paitsi, syksy on alkanut ja monia asioita on jo alkanut selkeentymään! Ekaluokkalaisella koulu on alkanut hienosti ja kaksi vuotiaalla osa-aikainen päiväkoti mallikkaasti. Itsellänikin työasioita on alkanut jo hieman selkenemään ja taidetaan saada rakennuslupakin sisään ehkäpä lähipäivinä?! Tuntunut sadan vuoden projektilta.. Joka tapauksessa, mulla on sata varma luotto tulevaisuuteen! 

Vaikka välillä jännittää ja pelottaa, niin silti. Mä nyt kuitenkin oon vaan ihminen, siksipä sitä tuleekin välillä sekoiltua ja epävarmuus iskee kaiken suhteen. Kunnes taas tajuan, että mä oon Taivaan isän rakas tytär, jonka kanssa mulla ei ole mitään hätää! 💗🙏😊  

Tää blogiteksti on ollut varmasti hyvin paljon ajatuksia herättävä postaus. Nää on mun perheessä ja lähiympäristössäni tapahtuneita Jumalan ihmeitä, joista ollaan hyvin kiitollisia. Miettikää oikeesti, jos me kaikki ihmiset ymmärrettäis Jumalan suuruus ja todellisuus, mitä me voitaisiin saada aikaan? 

Mä todella toivon, että tää aihe herättäisi keskustelua. Varsinkin te, jotka ootte itsekin kokeneet Jumalan ihmeitä elämässänne, niin jakakaa, kertokaa niistä! Jos on kysyttävää, kysykää! Olisi mahtavaa saada tästä blogitekstistä oikeen suuri todellisten ihmeiden viestiketju!💗 

Jos pohdit laittaakko kommenttia vaikko ei, niin ole kiltti ja laita!! 😊 Olisi mahtavaa, että ihmiset voisivat nähdä Jumalan todellisuutta ja miten Hän voi toimia joka ikisen kautta. Olkaa siunattuja rakkaat ihmiset! 😊🙏

Ps. Tiedän, tänne blogspottiin ei ole helpointa kommentoida, mutta älkää luovuttako, kyllä kommentin saa lähtemään! 😊