5. Luvassa rakkausstooria!

Maaliskuussa 2015 ollessani nuorten tapahtumassa, eräs vieraileva puhuja kertoi kesäkuussa olevasta nuorten aikuisten tapahtumasta. En ollut koskaan kuullut kyseisestä tapahtumasta, mutta jostain syystä mulle tuli sellainen olo, että tonne me muuten mennään! Vieressäni oli muutama ystäväni, kelle asiasta sanoin ja ilmoittauduimme viikon kestävään tapahtumaan jo samana iltana.

Vasta sen jälkeen tajusin alkaa miettimään, että eihän siellä ole lapselleni mitään hoitoa ja mitenköhän itsekseni siellä 2v 9kk:n kanssa pyyhällän sekä yritän osallistua itse tapahtumaan samalla? Mutta eipä se mitään, hyvin se varmasti menee!

Keväällä vietin paljon aikaa ystävieni kanssa. Aiemmassa tekstissäni kirjoitin, kuinka koin jopa hieman turhautumista, etten osannut ihastua miehiin, joihin olin tutustunut. Selkeästi vielä ei ollut sen aika. Minusta alkoi myös itsestäni tuntumaan pahalta, kun jouduin sanomaan miehille, etten tykkää heistä muuten kuin ystävänä. Aika rasittavaa kuultavaa kyllä. Olisi ollut itsellenikin.

4/2015

Vappuviettoja ystävien kanssa. Vähän myös simaa ja munkkia!

Äitienpäivää

10.5.2015: Ella, sinä teit minusta äidin. J-rakas, tää tyttö on meidän, mieti, näin iso jo! Tää on jo kolmas äitienpäiväni, kolmas ilman sinua.. Meillä on sua ikävä. Ella sanoo melkein joka päivä "minulla on ikävä isiä". Mutta tiiätkö, me ollaan pärjätty hyvin ja me pärjätään! Taivaanisi auttaa meitä jatkuvasti, sä saatki olla jo sielä taivaassa nauttimassa. Siellä me taas nähdään. Meillä on Ellan kanssa elämä vielä täällä edessä ja paljon kaikkia asioita, mitä Jumala meille on varannut. Tää kappale on sulle: https://www.youtube.com/watch?v=wRujrisDwZg  Ilpo Kaikkonen - ”Terveiset sinne taivaaseen”.

Kiitos jokaiselle ystävälleni, ootte niin arvokkaita ja tärkeitä ettei sanat riitä kuvaamaan.. 💛 Kiitos omalle äidilleni, olet korvaamaton!

Toukokuussa kävimme ystäväni Satun kanssa Rukalla NUTS- polkujuoksutapahtumassa. Erilaiset urheilutapahtumat ovat mahtavia, jotenkin tunnelma niissä on upea. En ole muualle, kuin Kuopion urheilutapahtumiin päässyt tämän kerran jälkeen ja tästäkin on kohta jo 4 vuotta aikaa! Reitti, johon osallistuimme, oli 31km ja haaveilen vielä joskus pääseväni uudestaan, mutta katsotaan, minne suuntaan tämä elämä vie. Kyseinen kisa menikin yllättävän hyvin, vaikka en juuri ollut vielä polkujuossut. Olin silloin kolmas naisista. 😊

Lähtöviivalla

Odotettu tapahtuma alkoi!

Sittenpä koitti viikon kestävä nuorten aikuisten kesätapahtuma, johon olimme muutaman ystäväni kanssa maaliskuussa ilmoittautuneet! Ja täytyy sanoa, että viikko meni yllättävän hyvin Ella tyttäreni kanssa, vaikkei lastenhoitoja ollutkaan. Ella oli tottunut olemaan erilaisissa tapahtumissa ja oli siellä kuin kotonaan ihmisten seassa. Oli niin parasta, kun sai mennä viisi kertaa päivässä valmiille aterioille, uuh miten luksusta! Tutustuin tapahtumassa uusiin ihmisiin ja mikä tärkeintä – tapahtumassa tapasin oikeasti tämän hetken aviomieheni! 💗 Enpä olisi ikinä uskonut, että näin käy...

Mieheni Miku oli tapahtumassa yksi tiimiläisistä ja järjestämässä kyseistä tapahtumaa. Näimme siellä jo ensimmäisenä iltana, kun hän tuli meitä moikkaamaan iloisesti ja rempseästi. Miku oli kuulemma saman tien kiinnittänyt huomionsa minuun, äähh… 💛 Ja kyllä itseasiassa itsekin kiinnitin häneen huomioni, mutta ajattelin hänen olevan seurustelusuhteessa vähintään.

Myöhemmin illalla juttelin eri ihmisten kanssa lapseni ollessa jo nukkumassa ja myös Miku oli siinä. Juteltiin siinä niitä näitä elämän juttuja ja jossain kohtaa mun elämäntarina tuli ilmi. Eipä sitä yleensä kauaa tarvitse tutustua uusiin ihmisiin, kun onnettomuus, aviomieheni kuolema ja muut asiat käyvät ilmi, koska ne vaikuttavat kuitenkin niin suuressa roolissa elämääni. Miku oli myös miettinyt minut nähdessään, että mikäs kaksivuotias hänen perässään oikeen viipottaa. Illalla se sitten selvisi. Samoin minulle selvisi, että hän olikin sinkkumies! Kiitos erään naisen, joka häneltä sitä yhtäkkiä kysäisi siinä kaikkien kuullen. 😍

Viikko meni mukavasti ja oli rentoa viettää erilaista aikaa, kuin mitä kotona olisi ollut. Juttelimme Mikun kanssa muutaman kerran kahdestaankin, mutta itse tapahtuman aikana ei mitään kiinnostus/tykkäämis-juttuja puhuttu. Miku oli halunnut keskittyä täysillä tapahtuman järjestämiseen ja siihen liittyviin vastuisiin, mutta hän kyllä kertoi minulle jälkikäteen, että se teki tiukkaa… 😅

Iltanuotiolla

Tutustuin viikon aikana Helsingissä asuviin ihmisiin, jotka olivat samaa kaveriporukkaa, missä Mikukin oli. Olimme kaikki menossa seuraavalla viikolla Keuruulle Juhannustapahtumaan, missä kerroin olleeni pari vuotta aiemmin onnettomuuden sattuessa juuri hieman aiemmin. Sovimme, että siellä nähtäisiin taas, muttei esimerkiksi puhelinnumeroitakaan vaihdettu. Musta oli ihana halata häntä, ja toki muitakin, ennen kotimatkalle lähtöä. 

Mun täytyy myöntää, että aloin selkeästi kiinnostumaan tuosta miehestä ton viikon aikana. Enkä ollut kokenut mitään vastaavaa mieheni kuoleman jälkeen. Mulle jäi kyllä fiilis, että hän ei välttämättä ole kiinnostunut minusta. Ajattelin, kuinka tää ei voi olla todellista, sen kerran kun mä alan kiinnostumaan jostakin miehestä, se ei kiinnostukaan minusta! *raivontunnemelskafiiliksiä* 😣😃

Seuraava viikko Kuopiossa meni vaihtelevissa fiiliksissä. Perus arkiaskareissa, mutta toki myös tulevaa viikonloppua mietiskellessä. Vaihdoimme Mikun kanssa muutamia viestejä Facebookissa viikon aikana, mikä oli kyllä kiva. Sain sovittua vanhempieni kanssa, että Ella meni juhannukseksi heidän luokseen Savonlinnaan. Se oli kyllä huippua luksusta minulle välillä! Lähdin ystäväni kanssa ajamaan Keuruulle ja jätimme tyttäreni matkanvarrelle, missä vanhempani olivat vastassa.

Pääsin juhannuksen ajaksi yöpymään ystäväperheeni luokse, jotka asuvat Keuruulla aivan lähellä tapahtuma-aluetta. Tapahtumassa oli paljon tuttujani eri kaupungeista, ketä näin siellä kulkiessani. Me olimme Kuopiosta lähtemäni ystäväni kanssa jo ajoissa paikalla ja myös Miku oli tulossa, mutta heidän kaveriporukkansa tuli vasta myöhemmin illalla.

Muistan yhä sen ilmeen, mikä Mikulla oli, kun he tulivat alueelle ja näkivät meidät! Hänellä on suuret ihanat silmät ja ne oikein loistivat. 😃 Oli tosi hauskaa viettää loppuiltaa siellä heidän kanssaan ja vaikkei mitään sen kummempaa juteltukaan, jäi tuo mies taas mun mieleen itse mennessäni yöksi toiseen paikkaan. He olivat vuokranneet ystäväporukalla mökin suht läheltä aluetta. Sovimme, että seuravana päivänä taas nähtäisiin.

Kyllä se oli piinaavaa aikaa! Minusta on mukavaa olla tilanteen tasalla ja tällaiset epäselvät asiat rasittavat. Selkeästi käsitteemme ”tullaan tänne alueelle huomenna joskus iltapäivällä” oli hyvin erilainen! Itse kävin aamulla juoksemassa ja olin paikalla jo puolenpäivän aikaan, noh, tyyppi tuli sinne kavereittensa kanssa vasta illalla! Olin aivan raivona pääni sisällä! 😃 Ehkä myös hieman ulkoisesti ja ystäväni saikin kuulla sinkoilujani koko päivän…

Tapahtumapaikalla oli tosi vaikeaa saada yhteyttä kehenkään, koska siellä oli niin paljon ihmisiä ja linjat tukossa. Siinä päivän odotellessa ja ystävälleni asioita puntaroidessani oli minulla illalla jo selkeä olo siitä, että meidän olisi hyvä jutella asioita selväksi. Nimittäin seuravana päivänä tapahtuman loputtua lähtisimme omiin kaupunkeihimme, eikä välttämättä nähtäisi enää sen jälkeen. Välimatkaa oli mukavasti 400km…

Niinpä minä sitten sanoin Mikulle, kun viimein näimme, että voitaisiinko me jossain kohtaa jutella? Siihen hän sanoi: ”Joo, mutta voitaisiinko me jutella kahdestaan?” No nimenomaan kahdestaan sanoin minä! 

Seuraava ongelmamme olikin löytää tapahtuma-alueelta paikka, missä voisi jutella kahden, koska siellä oli kymmeniä tuhansia ihmisiä. Ehdotin Mikulle, että mennään vaikka mun autoon! Autolle kävellessämme matkalla törmäsimme sattumalta hänen isäänkin, haha. Hän ei toki tiennyt kuka olin, mutta oli salaa mielessään ajatellut, että voisikohan tässä olla jotain. Mikulla oli nimittäin ollut samaa ongelmaa kuin minulla, ettei hän ollut ihastunut kehenkään naiseen pitkään aikaan. Tapaillut hän oli kyllä.

Viimein kun me pääsimme autooni, istahdin kuskin paikalle ja olin vain hiljaa. Mielestäni miehen täytyy tehdä aloitteet tällaisissa tilanteissa. 😉 Miku alkoikin puhua ja sanoi, kuinka hän tykkää minusta!! Pääni sisällä soittokellot soivat ja karnevaalit olivat kovassa vauhdissa! Olin ehkä 10 sekuntia hiljaa, mutta Mikun mielestä hiljaisuus kesti 10 minuuttia ja hän oli käynyt päässään jo läpi tilanteen, kuinka tää peli on menetetty! Mun mielestä se oli kyllä hauska tilanne. 😄 Päästin hänet kyllä pian piinasta, ehkä 11 sekunnin jälkeen, ja kerroin tuntevani samalla tavoin häntä kohtaa. Siinäpä sitä sitten oltiin! Molempien päät olivat varmaan aivan sekaisin onnesta.

Siitä alkoivat kyllä ihmeelliset ajat. En ollut kokenut mitään vastaavaa hyvänolon tunnetta pariin vuoteen ja oli ihanaa alkaa juttelemaan aivan kaikesta! Tunnelma rentoutui ja oli todella helppoa olla toisen kanssa. Päätimme lähteä kahdestaan Keuruun keskustaan syömään. Mutta eipä siitä syömisestä oikeen mitään tullut, kun molemmilla oli mahat ja mielet ihan sekaisin. 

Soitin myöhemmin ystävälleni, jonka luona olin yötä, ja kerroin tilanteesta. Olin hänelle edellisenä päivänä kertonut kiinnostuksestani tähän mieheen, enkä silloin tiennyt itse, mitä tässä tulee tapahtumaan.

Menimme hänen luokseen yhdessä ja juttelimme sekä kerroimme kaikesta, mitä nyt itsekään vielä tiesimme. 😃 Hän oli ystäväni, joka kuuli tästä kaikesta ensimmäisenä. 💛 Saman ystävän kanssa olimme viime viikolla Vuokatissa perheidemme kanssa, mistä mainitsin edellisessä blogitekstissäni. Otimme tavarani sieltä matkaan ja lähdin itse myös Mikun kaveriporukan mökille viimeiseksi yöksi. Menimme kyllä mökille vasta joskus kolmelta yöllä, koska me vaan juttelimme. Puhumista riitti ensimmäisen viikon aikana tolkuttomasti!

Eka kuva meistä ystäväni luona 💘

Olemme molemmat avoimia ihmisiä ja pidämme keskustelua parisuhteessa tärkeänä. Eihän se toki aina niin helppoa ole. Jos nyt tämän hetken elämäntilannetta miettii, pienet lapset, arjen hektisyys, pian suuret elämänmuutokset muuton vuoksi, alkavat rakennusprojektit sekä nämä minun elämän traumat taustalla, niin ollaan kyllä välillä aika tiukilla. Eikä parisuhteen aloittaminen helpointa ole, kun on ollut lapsi valmiiksi mukana kuvioissa. Mutta kyllä me pärjätään ja yhtenevä tahtotila sekä eteenpäin menevä asenne auttaa paljon! 👊💗 Tässä sitä opitaan tuntemaan toisiamme matkalla kaiken ohessa. 😊

Seuraavana aamuna

Sunnuntaina viikonlopun jälkeen minulla oli tarkoitus lähteä ajamaan Savonlinnaan Ellan luokse. Kysyinpä sitten Mikulta haluaako hän lähteä mukaan! Hänellä sattui olemaan seuraava viikko vielä kesälomaa töistään ja hän vastasi: ”No miksipäs ei!”.

Niinpä soitin äidilleni suurella jännityksellä puhelun. Vanhempani eivät tienneet mitään näistä kuvioista. Onnettomuus ja sen jälkeiset ajat ovat olleet hyvin raskaita perheelleni sekä myös meidän lähipiirillemme. Äidilläni oli tottakai suuri huoli minun pärjäämisestäni yksin lapsen kanssa toisessa kaupungissa kaiken kokemani jälkeen. Koko perheeni ja suuri määrä tuttuja sekä ystäviä olivat rukoilleet minun mies asian puolesta jo pitkän aikaa. Ja toki ylipäätään minun koko elämän. Millä on kyllä ollut mieletön merkitys. 💛🙏

Muistan, kuinka kysyin äidiltäni, onko hän hyvässä paikassa, koska minulla on tärkeää asiaa kerrottavana. Sanoin hänelle, kuinka uskon Jumalan johdattaneen Hänen tarkoittamansa miehen minun elämääni. Äiti oli toki hyvin yllättyneenä alkuun, koska oli kuullut minun tapailuistani eri miesten kanssa sekä ihastumisongelmistani. Äitini ei halunnut minuun kohdistuvan myöskään enää mitään rikkomista tai haavoittamista, mitä uusien miesten kanssa herkästi voisi tulla. Mutta niinpä sovimme, että tulemme yhdessä Savonlinnaan tuona iltana!

Ette usko miten mua jännitti ajaa Mikun kanssa vanhempieni luokse. Ja myös Ella oli siellä, jota en ollut nähnyt pariin päivään. Muistan vanhempieni ja Mikun ensikohtaamisen. Äitini kiinnitti ensimmäisenä huomiota hänen suuriin rehellisen näköisiin silmiin heidän kätellessään. Alkufiilis oli siis ainakin hyvä! Myös Ellan ja Mikun ensikohtaaminen sekä alkuajat menivät yllättävän luontevasti, vaikka Mikulla ei ollutkaan lapsista mitään aiempaa kokemusta. Edellisenä iltana ennen nukkumaan käyntiä, olivat mummikka ja Ella rukoilleet Ellan tulevan isin puolesta täysin tietämättä, mitä seuravana päivänä tapahtuu...  

Tutustumista 💛

Se oli kyllä ihanaa aikaa elämässäni. Ne päivät sunnuntaista seuraavan viikon perjantaihin. Sain kokea alkurakkaushuumaa, kahdenkeskistä aikaa toisen kanssa ja mieletöntä määrää keskustelua sekä toiseen tutustumista. Puhuimme todella avoimesti aivan kaikesta taivaan ja maan välillä. Oli ihanaa olla toisen lähellä pitkästä aikaa. Nukkua toisen kainalossa. Kaikki se oli mahdollista, koska vanhempani huolehtivat Ellasta paljon niinä päivinä. Pääsimme ensimmäisille treffeille Savonlinnan Casinolle syömään ja kävelemään kauniille luontopoluille, missä otimme kuvia meistä ensimmäistä kertaa. Voi kun sitä aivan palaa niihin alkuhöperryshetkiin näin muistellessa ja teille kirjoittaessa!💛 Olisikin hyvä välillä muistella näitä alkutaipaleita, koska meillä seurusteluun ei ole liittynyt "normaalia" kahdenkeskistä yhdessäoloa. 

Rakastuimme tosi nopeasti toisiimme. Jotenkin se oli hirmu ihmeellistä. Meillä oli mieletön varmuus ja selkeys kaikesta. Huvittaa aivan sanoa, mutta meitä ei olisi yhtään jännittänyt mennä naimisiin vaikka samantien, haha! Ei nyt toki niin kannata mennä tekemään. 😉 Seurusteluun me kyllä päädyimme hyvin pian. Ehdimme käytännössä tapailemaan kaksi päivää, minkä jälkeen 22.6.2015 päätimme alkaa seurustelemaan Savonlinnassa vanhempieni luona heidän pihallaan olevassa aitassa ennen nukkumaan käyntiämme. Siitä tämä matka sitten lähti! 💓        

”Mikään ei ole mahtavampaa, kuin mennä Jumalan johdatuksessa. Nähdä, kuinka Jumala pitää huolta vaikeimpienkin aikojen keskellä sekä pitää lupauksistaan kiinni. Me olemme todella kiitollisia, että tapasimme toisemme ja olemme saaneet elää niin ihmeellisessä rauhassa, varmuudessa ja luottamuksessa. Tää kaikki on ollut niin uskomatonta ja olemme kovin onnellisia 😊”.

Matka jatkuu taas seuraavassa stoorissa... 😊 Kiitos blogini lukemisesta! 💗
Minulta voi kysyä mitä tahansa tai kirjoittaa alle ajatuksiasi.