Äitienpäivä ja merkkipäivät parisuhteessa

Äitienpäivää vietettiin 12.5 sunnuntaina. Jotenkin äitienpäivästä on muodostunut minulle tärkeä päivä tai ainakin siihen sisältyy monenlaisia tunteita. Ja ehkä siksi meidän yhteiset äitienpäivät mieheni kanssa ovat olleetkin hieman "latautuneita" menneinä vuosina, ainakin minun osaltani.

Tässäkin vaikuttaa menneisyyteni, koska kun oli minun ihka ensimmäinen äitienpäivä, oli aviomieheni kuollut kaksi kuukautta aikaisemmin ja olin 8 kk ikäisen vauvamme kanssa yksin. Muistan, kuinka halusin viettää sen päivän tyttäreni kanssa kaksin ja kohdata ne kivut yksin, mitä päivään liittyi. Tottakai kuvittelin mieheni olevan meidän kanssamme yhteisellä aamupalalla ja kävelyllä Puijonlaakson metsissä ym... 

Päivä meni tilanteeseen nähden hyvin ja silloin olinkin vielä aivan shokkissa, enkä todellisuutta juuri ymmärtänyt. Äitini oli antanut minulle ennakkoon paketin äitienpäivälahjaksi, missä oli valkoinen t-paita, johon hän oli salaa painanut vauvani käden jäljet sydämen malliksi. Lisäksi hän oli kirjoittanut paitaan tekstin: "Paras äiti ikinä..."  Tekstin ideana oli, kuinka äitini oli ajattellut edesmenneen mieheni sanovan minulle juuri noilla sanoilla.. 💛 

Olen kyllä äärettömän kiitollinen siitä, että saan tällä hetkellä viettää äitienpäiviä yhdessä aviomieheni sekä kahden tyttäreni kanssa. Se ei kuitenkaan ole itsestään selvyys. Vaikka näihin kohta kolmeen avioliittovuoteen on mahtunut monenlaisia tunnekirjoja menneisyyteni vuoksi, ja tottakai normaali elämään kuuluvia myllerryksiä myös, on upeaa luottaa tulevaisuuteen ja tietää, että tässä kestetään ja pysytään kävi mitä kävi.

Jokaisella ihmisellä on omat tarpeensa ja toiveensa. Myös parisuhteessa on omanlaiset tarpeet. Mun tarpeena on selkeästi parisuhteessa tulla kohdatuksi. Että mua huomioidaan välillä ja saisin kokea olevani rakastettu. Tapahtuneen onnettomuuden myötä koen selkeästi enemmän tarvetta kokea olevani rakastettu ja tärkeä. Vaikka järjellä tietääkin, tarvitsee tunnepuoleni kokea rakkautta huomattavasti enemmän. Huomaan, jos "rakkaustankkini" on tyhjä. Käyttäydyn silloin hölmömmin. 

Olen verrannut luonnettani vertauskuvallisesti kissaan. Jos sitä silittää, paijaa ja välillä huomioi, alkaa kissa kehräämään, mutta jos se ei saa lainkaan hoivaa, alkaa se sähisemään sekä kynsimään.. En siis tarvitse mitään isoja kalliita lahjoja, mutta esimerkiksi, se että mieheni ostaa mulle joskus kukkia (pastilleja, suklaata..), sanoo rakastavansa tai tekee valmiin aamupalan äitienpäiväaamuna, merkitsee minulle paljon! 💗 Pienet arjen huomionosoitukset ovat parasta.

Tässäkin on kyllä tultu jo matkaa, koska pikkuhiljaa me tässä opetellaan löytämään yhteisiä tapoja viettää erilaisia merkkipäiviä. Olemme nimittäin näissäkin asioissa hyvin erilaisia. Mulle merkkipäivät ovat hirmu tärkeitä ja miehelleni ne ovat päiviä muiden joukossa. Joten vielä tässä on matkaa siihen, että oikeasti opimme tuntemaan toisiamme sekä tarpeitamme. Hiljaa hyvä tulee, vaikka oikeesti mun luonne haluaisi kaiken nopeasti... Kärsivällisyyttä. Ohh. 

Sunnuntaina sain toivomani äitienpäiväaamupalan. Se oli ihanaa. Ja sain kukankin. Ehkä se oli parasta, että sain mennä valmiille aamupalalle, mikä on arjessa harvinaisempaa. Sain ottaa omat tyttäreni syliin. Nuo niin rakkaat pikku pirpanat, jotka ovat parasta mitä tiedän ja samalla vetävät ajoittain hermojani äärirajoille. Koko potti samassa setissä! 💗

Aamupalan jälkeen mieheni meni jatkamaan unia, koska hänellä varsinkin univelkaa nyt riittää. Hän on tehnyt gradua eteenpäin viimeisinä viikkoina ympäripyöreitä päiviä ja nyt se oikeastaan onkin viimein valmis! Vain loppu tsekkaukset enää. Vuoden prosessi takana. Jeah! 👊 Ja todella hyvä gradu siitä tulikin. 

Itse jatkoin päivääni lasten kanssa ja samalla pakaten, koska muutto lähestyy... enää reilu kaksi viikkoa aikaa! Tällä hetkellä huomaan selkeästi, että vaikka lepoakin kaipaisin, haluan mielummin saada muuttojuttuja eteenpäin. Muuten aika loppuu kesken. Kahden pienen lapsen kanssa asiat etenevät huomattavasti hitaammin. 

Niinpä, pienemmän tyttären ollessa päiväunilla, mieheni toisilla päiväunilla ja vanhempi tyttäreni ulkoleikeissä, pesin meidän kodin saunan, uunin ja ikkunat loppusiivousta edistäen. Kylläpä tuli hyvä mieli, kun sai asioita eteenpäin! Jos joskus tuntuu hyvältä tehdä kotihommia, niin se tilaisuus kannattaa käyttää hyväkseen, vaikka äitienpäivänä, koska näitä fiiliksiä harvoin tulee. 😉 Tai ehkä sain sen nautinnon tunteen siitä, että asiat etenevät, en niinkää itse siivoamisesta...

Ps. En tykkää ikkunoiden pesusta. Enkä arjessa juuri edes kiinnitä huomiota niiden puhtauteen. 

Nyt kiiltää ikkunat!

Ennen noita puuhia teimme mieheni ja lasten kanssa bodycombat jumpan kotona "Lesmills on demand"- ohjelmasta (toki lasten kanssa soveltaen) ja kävimme päiväsaunassa. 

Päivällisruoaksi väkersimme Ellan kanssa nopsasti tortillapizzoja tarpeista, mitä sattui löytymään! Ne maistuivat kaikille oikein hyvin ja sen jälkeen kävimme vähän aikaa lähipuistossa leikkimässä. Iltaa kohden aurinkokin alkoi paistamaan ja se oli ihanaa. Ulkoilma tekee mulle ihmeitä. 💛 Huomaan, miten stressi ja muut jonkin sortin paineet tän hetken elämäntilanteesta johtuen helpottaa ulkona auringonpaisteessa. Ainakin hetkeksi. 😊

Blogin kirjoittaminen on kyllä aika fiksua. Tai ylipäätään asioiden kirjoittaminen "ääneen". Se opettaa myös itseäni ymmärtämään ajatuksiani ja jäsentämään niitä. Ja voi huomata myös niitä turhia pinttymiä, mitä itsessään on. Turhaa huolehtimista ja murehtimista, etteivät asiat sujuisikaan hyvin. Mitä sitten, vaikka kaikki asiat eivät olisikaan niin justiinsa järjestyksessä?! Ihan sama. Sitä on vaan ajoittain hyvinkin kiinni niissä malleissa, mitä itseensä on lapsesta saakka muodostunut. On kuitenkin hienoa olla matkalla oppimassa sopivaa rentoutta elämään! Ja onneksi rentoutta on jo paljon tullutkin aiempaa verraten. 😊

Olen kiitollinen ja onnellinen just tästä hetkestä. Kaikkien näiden myllerrysten keskellä. Saan elää äidin elämää. Olla vaimo. Olla terve. Pystyn liikkumaan. Vaikka meillä ei enää reilu kahden viikon päästä ole omaa kotia, saamme sen vielä joskus. Sillä välin muutamme väliaikaisratkaisuun ja haluan uskoa senkin menevän hyvin. Niin kuin kaikkien muidenkin asioiden, joista en vielä mitään tiedä.

Miten sun äitienpäivä meni? 😊