Kuopio fiilistelyjä ja muutto Etelä-Suomeen!

Nyt se on sitten totta. Olemme muuttaneet. Vastahan se oli tammikuu ja naapurini kanssa juttelimme, että onhan tässä vielä rutkasti aikaa! Toukokuu tulikin hyvin pian. Ei tarvinnut odotella. Täytyy kyllä sanoa, että toukokuu oli melkoisen hapokas. Muutto itsessään on iso homma nelihenkisellä perheellä (en toki voi tietää suurperheiden hommaa), mutta arjessamme oli monta muuta isoa juttua päällekkäin sen lisäksi. 

Lähtöhaikeuksia Kuopiosta

Mieheni palautti gradunsa meidän muuttoviikollamme, joten ei jäänyt kovin luppoaikaa sen osalta. Ella lopetti esikoulunsa ja kevätjuhlassa itketti, äitiä nimittäin. Hänen täytyi sanoa heipat monille rakkailla kavereilleen Kuopiossa. Toki yhteyttä voi pitää, mutta lapset varsinkin elävät niin hetkessä ja kaverit vaihtuvat helpommin, kuin aikuisilla. Ainakin kohta seitsemän vuotiaalla lapsella. 

Ellan eskarijuhlat ja todistus 💛

Mä itse olen prosessoinut muuttoa älyttömästi tänä keväänä. Oon sellainen ennakkoon prosessoija ja yleensä ei itse tapahtumahetkellä tunnu enää niin pahalta. Asuin Kuopiossa kaksi kuukautta vaille kymmenen vuotta. Ja niihin vuosiin mahtui älyttömän paljon ihania, onnellisia tapahtumia sekä tilanteita, joista on kauniita muistoja. Vuosiin mahtui myös kipuja, haavoja, traumoja ja ikäviä muistoja, joita en ole halunnut juosta karkuun, mutta jotka toki kytevät yhä elämässäni osittain mukana. Niistä olen tarkemmin kertonut aiemmin kirjoittamissani blogiteksteissäni ja varmasti tulen myös jatkamaan menneiden vuosien läpikäyntiä myöhemmin. 

Vaikka kevät oli henkisesti ja fyysisestikin raskas, täytyy mun sanoa, että selvisin siitä kyllä yllättävän hyvin! Jos mietin elämääni vaikka vuoden taaksepäin, en olisi mitenkään voinut uskoa asuvani tällä hetkellä Etelä-Suomessa. Tai ylipäätään poissa Kuopiosta. En olisi silloin ollut vielä valmis muuttamaan, enkä olisi jaksanutkaan sitä henkisesti. Muutto onkin ollut pitkä prosessi, mutta kaikki asiat ovat kyllä järjestyneet hienosti! 

Meillä on tällä hetkellä oma tontti odottamassa Järvenpäässä hyvältä sijainnilta ja alamme rakennuttamaan sinne pitkäaikaista kotiamme, kunhan vain asiat alkavat sen osalta rullaamaan. Olemme yrittäneet pakkailujen, gradun teon, pikkulapsiperhearjen ja muun ohella selvitellä sekä hoidella pohjapiirustus, talopaketti ym. juttuja, mutta tuntuu, että niissä on loputtomasti hommaa, vaikkei alkuunkaan olla vielä päästy! 😃 Niin vaikeaa edes kuvitella, että kotimme on joskus vielä pystyssä, vaikkei siihen toivottavasti tolkuttomasti aikaa menekään.

Vanhemman tyttäreni koulun aloitus on elokuussa ja hän pääsi toivomaamme kouluun. Toki äitinä hieman jännitän, miten kaikki alkaa sujumaan ja täällä uudessa kaupungissa Ellalla ei vielä kavereita pysty olemaankaan. Varmasti tutustumme uusiin ihmisiin ja kavereita tulee meille kaikille jo kesän aikana! Tässä kyllä sosiaalinen luonne auttaa. 😊

Pienempi tyttäreni sai päiväkotipaikan Ellan koulun vierestä syksylle, vaikka kuviomme ovatkin täysin auki työpaikka-asioiden osalta. Luottamus on silti korkea, että kyllä nämä asiat tästä järjestyvät, ovat aiemminkin järjestyneet! 😊 Tosin täytyy myöntää, että toki epävarmuus ja muut tunnepitoiset fiilikset pääsevät ajoittain iskemään. Kuuluvat asiaan, eipä tässä mitään koneita ollakaan - onneksi. 

Kuopiossa asiat järjestyivät myös hyvin. Saimme oman ihanan kotimme itse myytyä ja heipat sanottua monille rakkaille ystävillemme. Eikä heipat onneksi olleet tietenkään lopullisia. 😊 Olen todella iloinen siitä, että näimme suurien läksiäisjuhlien sijaan ihmisiä pikkuporukoissa/perheiden kesken, jolloin saimme jutella ja viettää aikaa paremmin heidän kanssaan. Ellalle järjestin muutamatkin läksiäiset omien kavereidensa kanssa. Itse tunteilin näissä asioissa varmasti tytärtäni enemmän, tuntui pahalta, että hän joutui jättämään monet tärkeät ystävänsä... Niin monet naurut ja ilot, ihanat muistot. Mutta joo, elämä on. 💛 Lapset ovat huippuja, kun elävät niin hetkessä! Toki Ella on koti-ikävää täällä muutamia kertoja jo itkenyt, mikä on luonnollista kyllä.

Muutama jäähyväishali 💓

Ystäviä vaippaiästä saakka 💗

On monia ystäviä, keille heippoja emme ehtineet kasvotusten sanomaan. Mutta muistakaa, että aina voi laittaa viestiä ja ehdottaa näkemisiä, varsinkin jos liikutte täällä päin! 💛 Toukokuulta on muutamia kuvia ystävien kanssa illanvietoilta, joista muutama alla. Onneksi kuvia on muistoksi enemmänkin. 💗 

Huipputiimi! 💗

Noin kerran kuukaudessa tavaksi tullut illanvietto näiden rakkaiden kanssa😘

Itse hyvästelin Kuopion kaupunkia, lähinnä vanhoja tuttuja lenkkimaastoja, metsäpolkuja, pyöräreittejä, metsiä ja kuntosalikeskus Fressiä useaankin kertaan. Tästä tuli muutaman ystäväni kanssa jo huumorin aihe, kun Kaisa kokosi näitä "viimeistä kertaa" tarinoita kokoelmiinsa.😄 Niistä kyllä saisi varmasti jo kirjan! Mutta onhan se hyvä tiedostaa, että nyt tätä itsellensä erittäin tärkeää asiaa tekee viimeisen kerran! Se on semmoista hyvästien jättämistä ja prosessointia nimenomaan. Kolusin pyörällä nuoremman tyttäreni kanssa, hänen kyydissä istuen, paljonkin paikkoja. Lisäksi juoksin eri polkuja. Niin kaunista ja ihanaa! 💗 

Kuopion Neulamäen metsiä

Vuorilampi

Pyörälenkkikaveri 💗

Valkeisenlampi

Hääpäivän jäähyväisjuoksulla Neulamäen poluilla.

Parasta voimaantumista!

Kuopion Hygge Bro, taustalla kauppahalli 

Tällä hetkellä elän selkeästi vielä aika tietämättömässä tilassa fiiliksien osalta, koska en varmaan ole edes käsittänyt todellista muuttoamme. Nyt me asumme Keravalla väliaikaisesti ajan X ja muusta en tiedäkään. Mua suorastaan huvittaa, että asun Keravalla. En ollut koskaan käynyt täällä ennen mieheeni tutustumista, sillä hän on kotoisin täältä. Tiesin Keravasta vain sen, että Salkkareiden Ismo asui täällä 😄 Mutta eiköhän täällä asiat ala sujumaan hyvin. Koti on kuitenkin siellä, missä on oma perhe ja omat tärkeimmät tavarat. On rikkautta asua nyt lähempänä osaa suvustamme, koska Kuopiossa sukua ei ollut lainkaan. Nyt meillä on täällä "juuria". Ihanaa.💛

Eilen pääsin itsekseni pyöräilemään ja fiilistelemään ensimmäistä lenkkiä täällä Keski-Uudenmaan alueella. Oli kyllä niin upeaa! Pyöräilin Tuusulanjärven lenkin ja oli kyllä mielettömän kauniita paikkoja! Ihania peltoja, järveä, vanhoja rakennuksia ja idyllisiä muistopaikkoja, oihh, miten kotoisa fiilis tulikin. 💛 Voi olla, että tuosta tuleekin mun vakiolenkki, mitä pyöräilen, rullaluistelen ja ehkä jopa juoksenkin joskus. Mä nimittäin tykkään tämmöisistä "vakiolenkeistä" ja melkeinpä aina semmoinen onkin ollut, missä tahansa olenkin asunut. 

Tuusulanjärvenlenkki

Täältä löytyy myös aivan läheltä polkuja metsissä, joissa voi polkujuosta! Kivaa! Hauskaa tutustua uusiin lenkkimaastoihin. Kuntosalikeskus, hyvä sellainen, täytyy kyllä syksyyn mennessä löytää. Fressi oli niin loistava. Samassa tilassa kaikki mitä tarvitsimme: Kuntosali, Lesmills ryhmäliikunnat, lasten hoito sekä sauna! Aivan täydellistä. Voi kertoa vinkkiä, jos tiedät tämmöisen paikan täältä. 😊

Aanan vakio Fressikamu Samu 💚

Hei hei lasten fressi!

Fressi Lippumäki - Place to be

Ihanaa, että sain pitkästä aikaa kirjoittaa! Tällaiseen ei ole ollut nimittäin lainkaan aikaa viime aikoina, mutta jospa kirjoitustahti pystyisi taas alkaa tihenemään. Kiitos, jos luet blogiani. 😘 Rohkaisen kirjoittamaan kommenttia alle! 

Tytöt lähdössä Kuopion kodin ovella kohti uusia tuulia

Meidän ex-terassimme 💛

Uudessa väliaikaisessa kodissamme 😊
Huom. Lapseni eivät ole aina yhtä hymyileviä,
mutta he osaavat poseerata upeasti pyydettäessä!😄

Myllerrysten ja muutosten keskellä. Nokka kohti uusia tuulia! Peloille voipi näyttää vaikkapa pyllyä! Tunteiden on hyvä antaa tulla, kunhan ne eivät hallite liikaa elämää. 
#hyvämieli #eteenpäinmennään #uusientuulienäärellä #uusiamahdollisuuksia #eteläsuomi #kerava #enpäolisiikinäuskonut

Waiffeli ja sen taistelupari

💛:llä Kaisaella