9. Kun elämään tuli helpotusta, pääsi vuosien piilouupumus valloilleen.

Elämääni oli tullut uusia asioita. Ihania muutoksia, joista olin todella onnellinen ja kiitollinen. Samanaikaisesti olin hämmentynyt. Aloin todella uupumaan ja mieleni oli ajoittain hyvinkin tiukilla. Olin ihmeissäni - mitä ihmettä, miksi mä nyt olen väsynyt ja henkisesti tiukilla, mun elämähän on helpottunut?! Nythän mulla on mies ja olen voinut alkaa elämään taas "perhe-elämää", mikä on ollut aina suurin haaveeni elämässä. 

Mutta niin. Tottakai. Näinhän se mieli toimii. Kun oli pitkästä aikaa tilaa hieman hengittää ja hellittää vastuuta pikkuisen toisellekin, eikä olla 120%:sesti yksin kantamassa kaikkea, alkoi pääkoppa ottamaan "omaa lomaa" ja aivan väärissä paikoissa. Nyt oli tilaa olla heikompi. Vuosia pyrin elämään vahvana, koska en uskaltanut liikoja hellittää, ettei pakka hajoaisi. Ja jälkiviisaana se oli hyvä ratkaisu. Selvisin niistä vuosista, mutta tottakai käsittelin, purin sekä itkin myös samalla. Paljon. Elin samalla myös elämääni ja pysyin vauhdissa tyttäreni kanssa. Olimme menoissa mukana, emmekä antaneet masennuksen tai uupumuksen vallata ainakaan pitkäkestoisesti. 

Ymmärrän kyllä nyt itsekin ajoittain paniikkikohtauksista kärsineenä, ettei elämän hallitseminen aina ole niin yksinkertaista. En koe itse olleeni varsinaisesti masentunut, vaan enemmänkin suru meinasi ajoittain murtaa. En siis voi sanoa, että masennusta voisi jotenkin väistää tai ehkäistä jollain lailla, koska se ei varmasti ole helppo rasti selvitä. Jokaisella ihmisellä on oma menneisyys, omat haasteet, joiden kanssa elää, joten ei ole edes syytä vertailla toisten kokemuksia omiinsa. Pystyn kyllä vähän edes käsittämään, kun iloa on hyvinkin vaikeaa löytää ja yrittää ponnistella läpi jokaisesta päivästä. 

Elämäni valo 💛

2016 keväänä kävimme Mikun, Ella tytön ja vanhempieni kanssa Rukalla hiihtolomareissulla. Muistan, kuinka prosessoin tuolle reissulle lähtöä useaan kertaan, koska auto-onnettomuutemme kävi juuri Lappiin lomareissulle mennessä. Pelkäsin ennakkoon, että nyt kävisi uudestaan samalla tavalla. Tilanne oli nimittäin aivan samankaltainen. 

Mutta ennakkoon käsitteleminen taas auttoi. Lomareissu meni hienosti ja ajomatkoissa ei ollut mitään ongelmia tai pelkoja. Mieheni tosin opiskeli samalla yliopisto-opintoja tiuhalla tahdilla loman ohessa.

Tuo kevät oli henkisesti raskas. Olin tuolloin työtön työnhakija, vaikka oikeasti olisi ollut hyvä olla sairauslomalla. Te-toimisto piti minua nimittäin hyvinkin vilkkaana ja ne kuormittivat paljon. Oli urpoa, että koin itseni aivan luuseriksi, etten ollut töissä. Vaikka en olisi kyllä kyennyt silloin edes olemaan. Perus arjen pyöritys aiheutti mielenmyllerryksiä ja samalla meillä oli hääsuunnittelut käynnissä. Siihen upposikin aikaa paljon, vaikka oli kaikki kyllä lopulta sen arvoista! 

Polttarit, joissa minut oli puettu "Super-Kaisaksi", voi noita naisia. 💗

Muistan, kuinka minulla oli erilaisia suorituspaineita tuona keväänä. Pelkäsin, että jos epäonnistun esim. häiden järjestämisessä, jonkin ruoan tai tarjoiluiden tekemisessä ystävilleni tai muille, minut hylätään ja jään yksin. Pelot alkoivat heijastua onnettomuudesta tulleiden traumojen vuoksi arkielämässä. Se oli raskasta. Tämän kaltaiset tilanteet ovat saattaneet nostaa päätään vuosien varrella aina tähän päivään asti. Järki toki on tiennyt suunnilleen totuuden, mutta ajoittain tunteet ovat voittaneet 6-0.

Erilaisten kokemusten myötä tietoisuus ja ymmärrys myös omiin ajatuksiin kasvaa. Se helpottaa, kun ymmärtää miksi toimii milläkin lailla eri tilanteissa ja mistä asiat johtuvat. Onneksi myös monet hyvin tiukasti juurtuneet toimintamallit elämässä ovat alkaneet löystyä ja olen rentoutunut, enkä ole enää niin tiptop-tiukka kuin ennen. Nimenomaan käytännön asioissa. Ymmärrän nykyisin monet asiat selkeämmin, eivätkä mielenvalheet pääse yllättämään niin paljoa. Matkalla silti ollaan. Ikuinen oppimisen tie tämä elämä.  

Omalla silloisella parvekkeella kevätkahvilla!
Nää oli niitä nautinnon hetkiä todella! 😍
Vaikka kevytuntuvatakki, pipo ja villasukat olivatkin päällä.

Aiemminkin olen kertonut, kuinka äitienpäivät ovat aiheuttaneet minulle hieman paineita ja tunteiden nousua. Vuonna 2016 oli ensimmäinen äitienpäiväni nykyisen mieheni kanssa ja minua jännitti se kovin. Myös edellisvuosien äitienpäivät olivat mielessä. Onneksi ensitunnemyllerrysten jälkeen äitienpäivä muuttui mukavaksi yhteiseksi päiväksi.

Luontoretkellä - Parasta 💛

Tuonakin keväänä ystävillä ja ihmisillä ympärilläni oli suuri merkitys. Vaikka traumat alkoivat nostaa päätään, auttoivat kivat puuhat taas jaksamaan. Häiden tullessa olin kyllä älyttömän onnellinen. Vaikka häät stressasivatkin (ketäpä morsianta ei stressaisi), oli itse hääpäivä mielettömän upea ja ikimuistoinen! 💖 Tuntui ihanalta olla taas vaimo. 

Vihkiminen ulkona Rauhanlahden Jätkänkämpällä Kuopiossa.
Onneksi sää selkeni juuri ennen häitä! 

Pimutiimi. Tulinen ja tarmokas suhde since 9/2012.