Mieheni muutettua Kuopioon luoksemme, olin käsittämättömän onnellinen. Tätä olin odottanut. Vihdoin meitä oli kaksi jakamassa elämää ja arkea reilu kolme vuotiaan tyttäreni kanssa.
Alkuun olin taas vaihteeksi aivan shokissa, mutta tällä kertaa onnesta. Mieheni oli pitkän aikaa mielettömän väsynyt (ja toki myös onnellinen) uudesta arjestaan, haha, ja minä puolestaan koin muutoksen riemuna sekä keveytenä.
Vasta jälkeen päin sitä itsekin tajusi (tai kun mieheni kertoi), että tottakai Helsingistä ystävien kanssa kimppakämpästä hyppääminen yhteiselämään Kuopioon kertaheitolla naisen ja kolme vuotiaan lapsen kanssa voipi olla hyvinkin hapokasta puuhaa! 😁 Mieheni kyllä sopeutui kaikkeen käsittämättömän hienosti, tuommoinen tasainen eläjä kun on.
Olen kertonut aiemmissa teksteissäni, kuinka helmikuun alussa ollut Temppeli24-tapahtuma on ollut minulle usean vuoden ajan hyvin mieleenpainuva sekä muistorikas viikonloppu. Vuonna 2013 olin edesmenneen mieheni ja Ella 5kk kanssa siellä yhdessä, 2014 pidin todistuspuheenvuoron menneestä vajaasta vuodesta auto-onnettomuuden jälkeen, 2015 juonsin tilaisuuden ystäväni kanssa ja kyseisenä vuonna 2016 olimme lupautuneet juontamaan perjantai-illan tilaisuuden yhdessä seurustelemani miehen Mikun kanssa.
5.2.2016 perjantaina oloni alkoi tuntua enemmän ja enemmän kipeältä iltaa kohden mennessä. Pari tuntia ennen Temppeli24:n alkua, alkoi minulle nousta korkea kuume ja hytisin vaatteet päällä peiton alla sängyssäni sekä pohdin ääneen, tuleekohan juontamisesta tänä iltana mitään. Ehkä toivoin mieheltäni jotain kannanottoa asiaan ja hieman kummistelinkin hänen sanottuaan, että kyllä sä sen pystyt hyvin vetämään. Jaaaah, no eipä auta kun burana 600mg + 1g panadoli naamaan, kuumehikikarpalot pois sekä menoksi!
Kuume laski kyllä lääkkeiden ansiosta ennen juontamisen alkua ja fiilis olikin yllättävän jaksava. Hyvin tapahtuma sujuikin ja meidän juonto-osuudet siinä menivät. Täytyy kyllä sanoa, että onneksi en jäänyt kuumettani kotiin potemaan, koska juonnon ohessa tapahtui melkoinen ylläri, mistä ei mulla ollut mitään tietoa!
Alla video teille nähtäväksi, jossa Miku on edeltävästi kertonut yhteiskristillisestä tapahtumasta, missä olimme vajaa vuotta aiemmin toisemme tavanneet:
Koska kyseessä oli suorana internetistä tullut lähetys, näkivät sen paikalla olevien ihmisten lisäksi tuhannet ihmiset sekä myöskin melkein kaikki sukulaiseni samalla. Ja jäipä muistoksi videollekin! 😊 Tällä hetkellä kyseisestä hetkestä on aikaa 3.5 vuotta, mutta muistellessani tuota päivää, nousee sydämeni syke vieläkin ja hymy nousee kasvoilleni. Tämä oli yksi helmihetkistä elämässäni. Ette usko, miten uskomattoman upealta se tuntui monien erittäin rankkojen ja kivuliaiden vuosien jälkeen.
Tiedän, että tämän hetkemme todistaminen paikan päällä tai myöhemmin videon näkeminen merkitsi sadoille ihmisille todella paljon, koska perheeni onnettomuus kosketti hyvin monia ihmisiä. Monet ihmiset tulivat onnittelemaan sekä halaamaan ja muutamat sanoivat, kuinka aivan hehkuin lavalla. Mua huvitti, koska varmasti hehkuin joo, nimittäin 39 asteen kuumeen vuoksi! Kotiin lähdettyämme alkoi olo kyllä huomattavasti huonontua ja kuume uudelleen nousta. Tällä kertaa kyllä lääkkeillä kuumeen laskeminen auttoi!
Haluan lopettaa postaukseni tällä kertaa positiiviseen fiilikseen, koska tämä ihana muisto sen ansaitsee. Jatkan tuon kevään tapahtumia sekä mielenmyllerryksiä toisessa kirjoituksessa.
Alkuun olin taas vaihteeksi aivan shokissa, mutta tällä kertaa onnesta. Mieheni oli pitkän aikaa mielettömän väsynyt (ja toki myös onnellinen) uudesta arjestaan, haha, ja minä puolestaan koin muutoksen riemuna sekä keveytenä.
Vasta jälkeen päin sitä itsekin tajusi (tai kun mieheni kertoi), että tottakai Helsingistä ystävien kanssa kimppakämpästä hyppääminen yhteiselämään Kuopioon kertaheitolla naisen ja kolme vuotiaan lapsen kanssa voipi olla hyvinkin hapokasta puuhaa! 😁 Mieheni kyllä sopeutui kaikkeen käsittämättömän hienosti, tuommoinen tasainen eläjä kun on.
Olen kertonut aiemmissa teksteissäni, kuinka helmikuun alussa ollut Temppeli24-tapahtuma on ollut minulle usean vuoden ajan hyvin mieleenpainuva sekä muistorikas viikonloppu. Vuonna 2013 olin edesmenneen mieheni ja Ella 5kk kanssa siellä yhdessä, 2014 pidin todistuspuheenvuoron menneestä vajaasta vuodesta auto-onnettomuuden jälkeen, 2015 juonsin tilaisuuden ystäväni kanssa ja kyseisenä vuonna 2016 olimme lupautuneet juontamaan perjantai-illan tilaisuuden yhdessä seurustelemani miehen Mikun kanssa.
5.2.2016 perjantaina oloni alkoi tuntua enemmän ja enemmän kipeältä iltaa kohden mennessä. Pari tuntia ennen Temppeli24:n alkua, alkoi minulle nousta korkea kuume ja hytisin vaatteet päällä peiton alla sängyssäni sekä pohdin ääneen, tuleekohan juontamisesta tänä iltana mitään. Ehkä toivoin mieheltäni jotain kannanottoa asiaan ja hieman kummistelinkin hänen sanottuaan, että kyllä sä sen pystyt hyvin vetämään. Jaaaah, no eipä auta kun burana 600mg + 1g panadoli naamaan, kuumehikikarpalot pois sekä menoksi!
Kuume laski kyllä lääkkeiden ansiosta ennen juontamisen alkua ja fiilis olikin yllättävän jaksava. Hyvin tapahtuma sujuikin ja meidän juonto-osuudet siinä menivät. Täytyy kyllä sanoa, että onneksi en jäänyt kuumettani kotiin potemaan, koska juonnon ohessa tapahtui melkoinen ylläri, mistä ei mulla ollut mitään tietoa!
Alla video teille nähtäväksi, jossa Miku on edeltävästi kertonut yhteiskristillisestä tapahtumasta, missä olimme vajaa vuotta aiemmin toisemme tavanneet:
Koska kyseessä oli suorana internetistä tullut lähetys, näkivät sen paikalla olevien ihmisten lisäksi tuhannet ihmiset sekä myöskin melkein kaikki sukulaiseni samalla. Ja jäipä muistoksi videollekin! 😊 Tällä hetkellä kyseisestä hetkestä on aikaa 3.5 vuotta, mutta muistellessani tuota päivää, nousee sydämeni syke vieläkin ja hymy nousee kasvoilleni. Tämä oli yksi helmihetkistä elämässäni. Ette usko, miten uskomattoman upealta se tuntui monien erittäin rankkojen ja kivuliaiden vuosien jälkeen.
Tiedän, että tämän hetkemme todistaminen paikan päällä tai myöhemmin videon näkeminen merkitsi sadoille ihmisille todella paljon, koska perheeni onnettomuus kosketti hyvin monia ihmisiä. Monet ihmiset tulivat onnittelemaan sekä halaamaan ja muutamat sanoivat, kuinka aivan hehkuin lavalla. Mua huvitti, koska varmasti hehkuin joo, nimittäin 39 asteen kuumeen vuoksi! Kotiin lähdettyämme alkoi olo kyllä huomattavasti huonontua ja kuume uudelleen nousta. Tällä kertaa kyllä lääkkeillä kuumeen laskeminen auttoi!
Haluan lopettaa postaukseni tällä kertaa positiiviseen fiilikseen, koska tämä ihana muisto sen ansaitsee. Jatkan tuon kevään tapahtumia sekä mielenmyllerryksiä toisessa kirjoituksessa.
Suloinen kosinta <3
VastaaPoistaKiitos, se oli mahtava 😊♥
PoistaEikä, löysin eilen blogisi ja olen lukenut melkein kaikki tekstit. Itku pääsi tässäkin kohtaa kuten monessa kohtaa, oot elänyt aika ihmeellisen elämän. Teksteistäsi loistaa jotenkin tosi kirkkaasti se, miten Jumala on ollut joka vaiheessa ja hetkessä, sekä kivussa ja ilossa läsnä ja se on puhutellut minua paljon. Sulla on paljon viisaita ajatuksia ja tuntuu että elämästäsi ja nämä tekstisi loistaa jotenkin elämää ja kiitollisuutta, kaiken kipeänkin keskeltä, tosi vahvasti ja kirkkaasti. En edes löydä sanoja. Kiitos kun kirjoitat! Ja voi että, tosi kaunis kosinta! Olen todella onnellinen puolestasi että sait upean puolison rinnallesi! -venla
VastaaPoistaOooh, voi kiitos sanoistasi!♥ Upeaa kuulla, että tekstini ovat puhutelleet sinua. On niin rohkaisevaa saada kommentteja. Kyllä tässä tämän kaiken keskellä on saanut nähdä monia ihmeitä ja Jumalan huolenpitoa. ♥
Poista