Isän sydän A-kouluviikko, osa 2

Lähtiessäni kyseiselle viikolle, ei mulla ollut mitään ennakko-odotuksia. Monet olivat kehuneet Isän sydän -toimintaa ja olin itse kerran ollut yhdessä koti-iltamassa heinäkuussa, jossa A-koulusta mulle kerrottiin sekä suositeltiin minulle. Ehkä eniten odotin melkein viikon paussia normaalista arjesta ja irtipääsyä kotiaskareiden hoitamisesta. 

Omat rakkaat saattoivat juna-asemalle 💛

Tulin junalla Keravalta Lahteen yhden tuttavan kanssa, joka sattumalta oli myös tulossa A-kouluviikolle. Pääsimme tiimiläisen kyydissä asemalta Siikaniemeen Hollolaan. Itse paikka oli tosi kiva ja ruoat erityisen hyviä! Viikkoon kuului täysihoito ja oli mielettömän luksusta olla omassa huoneessa sekä syödä valmiita ruokia viisi kertaa päivässä! 💗 Jokaisen äidin unelma!!!

Minulle kaikki muut osallistujat olivat tuntemattomia. Ja oikeastaan olikin mukavaa mennä uuteen paikkaan sekä saada aikaa omille ajatuksilleni, jotka ovat olleet kateissa hyvin monta vuotta. Arjessa ei yksinkertaisesti ehdi ajatella pintaa syvemmälle, koska keskeytyksiä tulee jatkuvasti. 

Täytyy kyllä sanoa, että omien asioittensa läpikäyminen ja prosessoiminen antaa mielettömästi eväitä tulevaisuuteen. Mutta se ei ole kevyttä ja helppoa! Lähestulkoon kaikki viikolle osallistuneet olivat väsyneitä jokaisen päivän jälkeen. Päivät olivat tiiviitä ja opetussessioita oli paljon. Välillä olisin kaivannut hieman pidempiä pausseja, koska en ole tottunut istumaan läheskään näin paljoa. Mun peppu oli jo suorastaan makuuhaavoilla! 😂 Mun taipumus onkin kyllä olla jollain lailla liikkeessä lähes jatkuvasti, joten siksi muutos oli suuri. Sessioilla sai kyllä myös makoilla patjoilla, aika siisti koulu!

Opettelin viikon aikana tekemään sokkona itselleni ranskanlettejä ja piirtelin kaikenlaisia kuvia. 
En nimittäin jaksa kuunnella kauaa tekemättä mitään samalla. 😃

Viikon kulku 

Mun mielestä A-koulun pituus 6 yötä oli hyvä. Jos se olisi ollut vaikka kahden päivän mittainen, olisi se ollut vain pikainen pyörähdys. Muutenkin melkein viikossa ehti mukavasti tutustua muihin osallistujiin ja meillä oli hyviä keskusteluja. Välillä sessioiden väleissä, syömässä tai saunomassa. Siikaniemen saunat olivat muuten myös mahtavat. Joka toinen ilta naiset pääsivät rantasaunaan, missä oli järvessä uinnin mahdollisuus ja joka toinen ilta sisäsaunaan, jossa oli uima-allas. Sisäsaunaan pääsi myös joka toinen aamu ja kävinkin parina aamuna aamusaunassa/uinnilla. 😊 Miehet saivat vuoronsa aina tasavertaisesti toisina päivinä.

Ensimmäiset pari päivää

Kirjoitin viikon aikana päiväkirjaa omista ajatuksistani sekä opetussessioista hieman muistiinpanoja. Ja onneksi tein niin, koska pystyn niiden avulla palauttamaan mieleen tuntemuksiani eri päiviltä. 

Huomaan, että ensimmäisien päivien aikana ajatukseni melskasivat tuhatta ja sataa, enkä meinannut jaksaa keskittyä niin pitkiä aikoja olemiseen sekä kuuntelemiseen. 

Selkeästi mulla alkoi nousta kipuja ja käsittelemättömiä asioita, mitkä ovat sattuneet mua paljon. Pikkuhiljaa sellaista jonkinlaista kovuutta alkoi murtumaan ajatuksia herättävien ja rakkaudellisten opetusten äärellä, missä meille niin henkilökohtaisesti kerrottiin Isän rakkaudesta, kuinka Taivaan Isä todella rakastaa meitä omia lapsiaan aivan mielettämästi, pyyteettömästi, joka ikistä!

Pikkuhiljaa mulla alkoi hanat aueta ja tajusin, että oon painanut katkeruuden ja vihan tunteita taka-alalle, yrittänyt mennä tsempillä eteenpäin sekä nähdä asioita mistä olla kiitollinen. Ja sen avulla mä oonkin selvinnyt tästä kaikesta, mutta myös vihan tunteet ovat sallittuja, jotka täytyy käydä läpi. Mä makasin yhdellä opetussessiolla patjalla lattialla peiton alla ja kävin mielessäni läpi viimeisiä hetkiä ennen onnettomuutta, sen aikana sekä jälkeen. Mua sattu niin tolkuttomasti.

Samalla mulla nousi mieleen joitakin kipukohtia ja kaipauksia nykyisestä avioliitostani sekä lapsuudestani. Session loputtua menin omaan huoneeseeni ja aloin kirjoittaa ylös ajatuksiani samalla niin voimakkaasti itkien. Mulla oli sata miksi kysymystä mielessä. Sen jälkeen vaihdoin treenivaatteet päälle ja lähdin juoksemaan. Mä niin juoksin! Ja samalla puhuin ääniviestiä (hyvin ponnekkaasti), kävin kivuliaita ajatuksia läpi itsekseni purkamalla sekä juoksemalla. Tän lenkin jälkeen pikasuihku ja eikun uudella sessiolle! (Hieman tuulettuneena, haha!).

Raivolenkillä

Toinen kokonainen päivä - Rakkausvajeessa

Tässä vaiheessa mä aloin oivaltamaan, kuinka rakkausvajeessa mä olen. Aloin ymmärtämään, kuinka mun sydän on vielä rikki. Sydän on kuin jokin lasiastia, joka menee helposti rikki, mitä voi yrittää laittaa kokoon liimalla ja laastareilla, mutta eheäksi sitä ei niillä konstein enää saa. 

Oon itse ollut uskossa lapsesta saakka, mutten koskaan ole tajunnut Isän todellista rakkautta. Sydämen rakkautta. Kuinka mielettömän rakastava Isä oikeasti on! Hänen rakkautensa on loppumaton ja hänen anteeksiantamisella ei ole rajoja. 

Mä aloin käsittämään, kuinka Isä haluaa tehdä mun sydämen eheäksi. Täysin eheäksi kaikista niistä säröistä, mitä mun sydämessä on ollut. Kun me aletaan vastaanottamaan Isän rakkautta, alkavat sydämen haavat paranemaan ja meistä tulee taas eheämpiä. Sydämen ollessa eheä, pystyy rakkaus pysymään siellä, eikä se pääse valumaan ulos, niin kuin on ennen tehnyt. Musta tuntuu, että rakkauden osoitukset mua kohtaan ovat kaikki päässeet valumaan ulos, enkä ole kokenut itseäni rakastetuksi kohta seitsemään vuoteen. 

Heikkous on todellista vahvuutta. Oikeesti. Aivan turhaa itsekseen ponnistella. 

Kolmas kokonainen päivä

Tänä aamuna mun fiilikset alkoivat olla jo parempia. Aloitin aamun pienellä aamujumpalla, saunalla ja uinnilla. Aamupalan jälkeen menin ensimmäiselle opetussessiolle ja jotenkin alkuun ehkä puudutti se istuminen sekä ärsytti jotkin asiat. Aloin tajuamaan, että muhun on jotain kuorta päässyt kertymään, jokin suojamuuri, etten pääsisi niin helposti rikkoontumaan.

Niinhän se monesti menee. Varmasti aika monella on jotain kuorta päällänsä, millä peittää kipujaan. Mutta halutaanko me pitää kuorta päällämme vai olla vapaita kaikesta kivusta?? Elää vapaina lapsosina, minkälaiseksi Taivaan Isä on meidät tarkoittanutkin! Se mitä me oikeesti tarvitsemme, on rakkautta ja lohdutusta!  Ihan joka ikinen meistä. Vaikka oisit kuinka iso mies, silti! Koska syvällä sisimmässä meissä on se pikkutyttö tai pikkupoika, joka haluaisi olla vielä hetken edes lapsi... Kirmata vapaina huolista ja vastuista kukkaniityllä sekä juosta äidin syliin! Juosta isän syliin! 

Sä voit miettiä, että no ei kai se Isä mua rakasta, kun mä oon möhlinyt niin pahasti ja tehnyt monia virhetä. Mutta arvaa mitä -  Just sua Isä rakastaa aivan mielettömästi!!💗 Omaa pientä lastaan. Lapsi imee vanhemmiltaan rakkautta ja hoivaa, tarvitsee aivan kaikkeen. Kun lapsi kompastuu ja alkaa itkemään, voi hän koska vaan kädet ojossa juosta vanhemman syliin ja me lohdutamme häntä. Aivan loputtomasti. Emmekä me tuomitse lastamme, jos hän mokaa, vaan rakastamme silti aivan mielettämästi! Annamme kaikkemme, jotta lapsemme olisivat onnellisia. 

Samalla tavalla Isä Jumala rakastaa meistä aivan kaikkia! Se voi tuntua käsittämättömältä, miten Jumalalla riittää rakkautta muka meille kaikille, miten Hän voi lohduttaa ja jutella meille kaikille samanaikaisesti. No ihmeellistähän se onkin! Mutta ei Jumala olekaan me, vaan Hän on jotain paljon suurempaa. 💥🙏💖

Neljäs kokonainen päivä 

Mä nukuin tästä edeltävän yön hyvin. Pitkästä aikaa tosi hyvin. Nukuin kymmenen tuntia ja heräsin kelloon aivan umpiunesta yhä väsyneenä. Olotila oli kuitenkin hyvä. Pitkästä aikaa mulla alkoi olla oma itseni olo. Edellisenä päivänä olin alkanut jo enemmän juttelemaan muiden osallistujien kanssa (toki olin siis aiemminkin jutellut, mutten niin syvällisesti) ja mun oli hyvin helppoa katsoa kaikkia silmiin, myös miehiä (joku ihme lukko oli tähänkin nimittäin tullut, että arkailin miehiä, mitä ihmettä? Ei nimittäin yhtään mua) ja höpötellä niin vapaasti! Miten ihanalta olo tuntuikin! Vuosien jälkeen oli niin hyvä ja vapautunut oma itsensä olo!

En mä nyt sano, että olisin vuosia ollut joku toinen, mutta se sellainen vapaus ja avoimmuus. Ahh. Mielettömän mahtavaa. Selkeästi aloin ymmärtää tätä sydämen tason rakkaus hommaa, mistä paljon puhuttiin. Aloin ymmärtää omaa arvoani ja mitenkä ihana mä oikeesti olen. Ilman, että mun täytyy yrittää mitään muuta. Olla vaan oma itsensä. 

Viides kokonainen päivä

Viimeinen täysi päivä oli pitkä, mutta hyvä. Aloitin päivän taas uinnilla ja saunalla sekä aamupalalla. Meille opetettiin lapsenkaltaisena olemisesta, mitä raamatussa puhutaan. Ja aloinkin ymmärtää sitä paremmin. Oon välillä suurien vastuiden ja haasteiden keskellä vaan huokaillut, mitenkä ihanaa olisi saada olla lapsi hetken aikaa... Mutta ei meidän oikeesti mitään vakavia pönöttäjiä tarvitse aikuisenakaan olla! Lapsellisuus ja lapsenkaltaisuus on kaksi eri juttua. 

Kun me opimme tuntemaan Isän rakkautta, voimme oikeesti sydämessämme kokea, kuinka Taivaanisä pitää meistä huolta. Me saadaan olla Hänen omia pikku lapsiaan. Kurottaa kätemme ylös ja Hän nostaa meidän syliin sekä lohduttaa. Yksi voimakkaimmasta ja mahtavimmasta biisistä, jonka tiedän on: No Longer Slaves 

Viimeisenä iltana opetus sessioiden jälkeen me pistettiin kaikki tanssiksi ja kylläpä tulikin hiki! Hauska kruunaus viikolle! 😅 Mä oon aina valmis vauhdikkaampaan menoon.

Loppukaneettia

A-kouluviikolle lähteminen kyllä kannatti. Sain irtiottoa arjesta sekä prosessoitua menneitä kipuja ja kokea selvästi eheytymistä sekä ymmärtämistä monella tapaa. Niin itsestäni kuin muista tärkeistä ihmisistä ympärilläni. Mutta mikä tärkeintä, sain alkaa kokemaan Isän todellista rakkautta. Edes vähän. Sen puhtaampaa rakkautta ei ole. 

Täytyy kyllä myöntää, että olin seuraavana päivänä kotiin tullessani tolkuttoman väsynyt. Lapset heräsivät kellon siirron myötä super aikasin ja osoittivat toki tiiviimmin kokemaansa ikävää poissa ollessani. Tiukka palautus siis arkeen. Tajusin kyllä, kuinka todellisuudessa olin hyvin väsynyt menneestä viikosta, koska se oli henkisesti niin raskas ja tiivis. Uskon kuitenkin, että sain hyviä eväitä tulevaisuuteen. 

Mitä ajatuksia postaus sinussa herätti? Olisi upeaa kuulla. Mä pistin nyt avoimesti tuntojani peliin, pistäkäähän tekin. 😊
#aitoamatskua

#Godisgood #realfreedom #Isänrakkaus #Isänsydän #Fatherheartministries #eheämpänäeteenpäin #avoimmuus #ilo #aitous #lapsenkaltaisuus #pikkutyttömäoon