Kirje äidiltäni - elämäni hänen näkökulmastaan

Rakas tyttäreni Kaisa

Siitä on yli 31-vuotta kun sinä terhakka, toivottu ja odotettu tyttövauva synnyit iloksemme kesän viimeisenä päivänä 31.elokuuta. Odotusaikana useat ihmiset sanoivat että masuni on samanlainen eteenpäin ”pysty” kuten Kauria odottaessa, että toinen poika sieltä teille tulee… Minä kuitenkin toivoin alusta alkaen salaa sydämessäni, että saisimme terveen ja terhakan tytön. Sinä olit eloisa ja liikkuvainen jo vatsassani. Potkit, muljahtelit ja ”touhusit” aktiivisesti siellä pienessä tilassa masussani. Tyttö sieltä tuli, voi sitä iloa!
Juttelimme Kauri veikan kanssa sinulle masuun päivittäin. Kauri reilut 3v odotti innolla omaa siskoa tai veikkaa. Hän jopa sanoi, että jos hän on tyttö, annetaan hänelle nimeksi Anna. 

Kun sitten tulimme kotiin pikku nyytin kanssa, ihastelimme sinua koko perheen voimin tämän tästä. Sinä olit tyytyväinen pikku prinsessa. Puin sinua mekkoihin alusta pitäen.

Koliikkikipuja itkeskelit iltaisin parin kuukauden ajan ja niinpä isäsi kanssa vuoroin kantelimme ja heijasimme sinua. Kauri sanoi usein omien leikkiensä lomasta kun sinä itkit, että kyllä minä häntä ymmärrän. Mieleeni on myös jäänyt Kaurin toteamus siskosta, kun päivällä hymyilit ja nauroit, että rakas hymysuu, nauravainen… Sinä olit todella hymyilevä ja nauravainen vauva.

Tammikuun viimeisenä päivänä v 1989 sinun ollessasi 4 kk ikäinen muutimme maalle Haapalaan asumaan. Siitä alkoi sinun elämässä hyvän nukkumisen aika. Sinä tykkäsit nimittäin nukkua ulkona. Saatoit vetäistä jopa neljän tunnin unia raikkaassa pakkassäässä. Kovimmilla pakkasilla pakkasin sinut vaununkoppaan ja kannoin kopan pihasaunaa ja sielläkin uni maistui. Ulkoilma on ollut sinulle tärkeää jo syntymästäsi saakka.

Katselin läpi kaikki valokuva-albumit jotka olen koonnut sinun elämästä. Varsinkin varhaislapsuuden kuvien alle olen kirjoittanut ajatuksiani sinusta ja tekemisistäsi. Päällimmäisenä on  ILO, riemu, tarmo, touhu ja sinnikkyys. Sinä olet ollut ilon tuoja perheeseemme! Valokuvien ilmeistäkin henkii lapsen aito ilo ja hyvä mieli.

Minulla oli suuri etuoikeus saada olla kotona sinun ja Kaurin kanssa elämäsi ensimmäiset kolme vuotta. Ne olivat elämäni parasta aikaa näin jälkikäteen ajatellen. Sain elää ja kokea sinun kasvamisen vauvasta energiseksi kolmivuotiaaksi. Jatkoa vielä kotona olemisen iloon toi perhepäivähoitolapset siihen saakka kunnes sinä lähdit reppuinesi eka luokalle.

Teillä oli Kaurin kanssa hyvät leikit. Olitte tavattoman kekseliäitä järjestämään leikkejä sisällä ja ulkona. Kari teki teille kiikut, liaanin, hiekkalaatikon ja muutenkin iso maalaispihamme tarjosi mahdollisuuden monenlaiseen tekemiseen. Sait myös kolme v. lahjaksi Olli papalta leikkimökin joka oli sinulle tosi tärkeä.

Sinä sait vapaasti kokeilla kiipeämistä, roikkumista, nikkaroimista ym. Sinua kiinnosti pienempänä enemmän kaikki touhuaminen ulkona kuin esim. leipominen tai askartelu. En ”jaksanut” kieltää sinua kiipeämästä puihin kun olisit kuitenkin sinne kiivennyt. Sanoit jopa kuusi vuotiaana ystävälleni Raijalle, että: ”minusta tulee gladiaattori isona”.    



Kolme v. halusit ehdottomasti luistimet koska veikallakin oli. Ostimme sinulle kenkiin kiinnitettävät kaksiteräiset menopelit ja heti luistelu sinulta onnistui. Kun pyllähdit nousit välittömästi ylös ja jatkoit matkaa iloiten. Hiihtäminen oli myös mieli juttujasi. Hiihdin teille oman ladun kanavaan ja siinä yhdessä suksimme hiihtonatuset minun taskussa. 



Sinnikkyyttäsi kuvaa myös S ja R kirjainten opettelu. Sinä sanoit minulle että opeta minulle! Niinpä sain puheterapeutilta kotiin ohjekirjasen jonka avulla varsinkin iltaisin sängyssä opettelemme yhdessä ääntämistä. Muistaakseni sitten kolme v neuvolassa kajautit jo ovelta terveydenhoitajalle, että Ässä ja Ärrä. Minä selitin sitten hoitajalle, että tyttö tomera halusi itse oppia sanomaan kirjaimet oikein.

Sinulla oli voimakas tahto, tahto harjoitella esim. ajamaan pyörällä ilman tukipyöriä. Tahtoa riitti myös kauppareissuilla, et sinä huutanut ja kiljunut mutta jaksoit pyytää, kinuta ja haluta… Muistan kuinka joskus en jaksanut olla johdonmukainen ja suostuin, mutta enimmäkseen pääsimme hyvään kompromissiin.

Vuodet vierivät… ja 12v sinä olit päättänyt saada koiran pitkän haluamisen jälkeen. Sinä säästäväinen tyttö olit säästänyt viikkorahoistasi suurimman osan koiran hinnasta. Niinpä sitten päätimme hankkia ulkokoiran ja rakensimme koiratarhan ja lämpimän kopin koiralle, jonka olit Lappeenrannan kennelistä bongannut.

Viksa koiran sinä hoidit hyvin, harjasit, ruokit ja lenkitit kolmekin kertaa päivässä. Olithan lenkitykseen oppinut jo naapurin koirien kanssa. Koirailoa riitti sitten siihen saakka, kun muutit opiskelemaan Lahteen sairaanhoitajaksi.

Kesätöihin menit jo alle 15v Lybeckin puutarhalle, jossa muuten hankit vuosien varrella itsellesi opiskelurahat. Aluksi teit istutushommia ja kitkit porkkanaa ja niputit varhaissipulia. Seuraavina kesinä kaitsit Pauliina tyttöä samaisessa paikassa. Siellä taisit oppia jotain tärkeää lasten kasvatukseen liittyvää, sillä sanoit minulle kolmannen hoitokesän jälkeen, että jos minulla joskus on omia lapsia niin ne ei tule saaman kaikkea mahdollista mitä ne haluaa.

Sinä vartuit ja minun mielestäni sinun onnellinen lapsuus alkoi olla ohitse… Saara Kinnunen on sanonut kirjassa Äidin ikävä, että ihmislapsi tarvitsee pitkän lapsuuden kypsyäkseen vahvaksi. Koen äitinä, että sinä sait elää pitkän lapsuuden ilman kiirettä ja leikkiä leikkisi rauhassa ilman häpeää, että iso tyttö vieläkö sinä nukeilla leikit… Tuliko sinusta juuri siksi niin vahva kuin nyt aikuisena olet???

Sinulla ja Kaurilla on ollut seurakunnassa hyviä kavereita. Murrosiänkin tiimellyksessä hyvät kaverit olivat korvaamattomia. Teillä oli mahdollisuus tuoda meille yökylään kavereita ja viettää aikaa hyvien ystävien kanssa. Sait ajaa myös toivomasi mopokortin ja pääsit mopolla huristelemaan nuorteniltoihin ja kavereiden luokse. Suuri ilo ja kiitollisuus on myös siitä että jo nuorena sait antaa elämäsi Jeesukselle. Sinulla on ollut Taivaan Isän suoja ja varjelus elämäsi matkalla.

Yhteinen harrastuksemme oli vuosia jumpassa käyminen. Muistan kuinka ilolla katsoin kun sinä vieressäni jumppasit nuoruuden innolla. Jumpan jälkeen saunoimme yhdessä ja usein sinä halusit laittaa hyvän iltapalan. Niinpä elämäni haikein kokemus onkin ollut kun sinä muutit Lahteen opiskelemaan. Kotiimme jäi niin suuri tyhjä tunne, kun sinä iloinen elämänmyönteinen aina innokas Kaisa olit kaukana… 

Olin tokin päästänyt irti, koska se kuuluu elämään, mutta sydämen tasolla olit niin lähellä minua sinä rakas lapseni. Soittelimme toisillemme aluksi aika useinkin ja minusta oli mukava kuulla mitä sinulle aikuiselle naiselle ja opiskelijalle kuuluu. Sitten koitti hiljaisempi aika suhteessa meihin vanhempiin, kun elämääsi ”ilmestyi” Jonne.  Soittelit toki kysyäksesi ruokaohjeita ja kuinka leivotaan karjalanpiirakoita, sillä pitihän sinun tietysti paistaa itse piirakat Jonnelle.

Hääkellot soivat ja te avioiduitte. Muutaman vuoden kuluttua syntyi suloinen Ella vauva. Elämänne oli hyvin ja isäsi kanssa iloitsimme pikku perheen elämästä ja onnesta.


Kunnes… Tapahtui jotain niin raskasta ja kipeää, että vieläkin itken kun tätä kirjoitan…

Kaisa kun sinä makasit Oulussa teholla ja lääkärit ”antoivat” tunnin kerrallaan sinulle elinaikaa, niin siinä sinua kädestä kiinni pitäessä olisin musertunut, ellei olisi ollut rakastava Taivaan Isä joka antoi toivon… Kyllä minä itkin ja pelkäsin että menetän sinutkin minulle niin rakkaan lapseni…

Vuosia on mennyt ja tuostakin elämämme raskaimmasta ajasta on selvitty… ja ennen kaikkea Sinä Kaisa olet selvinnyt.

Sinä rakas lapseni jouduit kokemaan jotain sellaista mitä ei koskaan haluaisi omalle lapselleen tapahtuvan… Äidin sydämeni on ollut ”puristuneena” lähes lyttyyn sinun tuskasi vuoksi, mutta Jumalan ja läheisten avulla ja toinen toisiamme tukien olemme selvinneet tähän päivään.

Sinä jaksoit, Sinä selvisit, kiitos elämän lahjasta!

Jonnea meillä on ikävä ja meillä on myös lupa kaivata häntä. Suru on pikkuhiljaa haihtunut, mutta kaipaus ei milloinkaan…

Aloin välittömästi shokista toivuttuani rukoilla systemaattisesti sinulle sellaista miestä joka rakastaa sinua ja joka rakastaa myös Ellaa. Taivaan Isä johdatti elämäänne juuri tuollaisen miehen – Mikun.
Kun näin ensimmäisen kerran Mikun ja hänen suuret rehelliset silmät jotka katsoivat sieluuni asti, minä tiesin. Tämä on se mies!





Haasteita ja muutoksia ei ole elämästäsi puuttunut, mutta ilolla ja kiitollisuudella olen elämääsi saanut seurata, sinä suomalainen sisukas selviytyjä! Olet upeasti kasvattanut aistiyliherkkää lasta yksin lähes kolme hänen elämän ensimmäistä vuotta… Olet saanut toisen tyttären jonka silmissä myös tuikkii ilo ja onnellisuus.

Ella on saanut kokea uuden Miku isin rauhallisen rakkauden ja johdonmukaisen kasvatuksen ja Ellasta huokuu tasapainoisuus ja elämänmyönteisyys.

Kaisa nyt on tavallaan ympyrä sulkeutunut. Minä ja isäsi kasvatimme sinut ja nyt on sinun vuorosi kasvattaa… Tiedän että on asioita joita olisi voinut tehdä toisin, mutta niissä olosuhteissa joissa aikanaan elimme ja sillä tiedolla ja taidolla ja voimavaroilla varustettuina kuin minulla oli toimin kuitenkin parhaani mukaan.

Sen haluan vielä sanoa että sinä olit rakastettu lapsi ja sinä olet edelleenkin minulle rakas. Rakastan sinua! Haluan myös olla avoin keskustelemaan sinun kanssasi lapsuudestasi, sen iloista ja kivuista.
Keskusteluissa voidaan arvioida lapsuudessa annettuja eväitä ja Saara K sanoin voit antaa minulle äidillesi aivan kuin päästötodistuksen!

Elä omaa elämääsi niin kuin sinusta hyvälle tuntuu. Ota omasta lapsuudenkodistasi se hyvä mitä oli ja on. Lepää enemmän kuin minä! Kaikkea ei tarvitse tehdä itse. Ole myös armollinen itsellesi, Mikulle ja ihanille tytöille. Sinä olet ollut meille vanhemmille lahja.

Kun katson sinua rakas tyttäreni Kaisa, sinusta on ”kuoriutunut” kaunis upea nainen. Ole terveellä tavalla ylpeä itsestäsi ja selviytymisestäsi!

Lapsuuden kodissasi Haapalan Luhtarannassa marraskuun kaamoksen aikaan 17.11.2019

Rakkaudella ja kiitollisuudella äiti

Kommentit

  1. Ihan mielettömän ihana kirjoitus. Ihan kyyneleet tulee silmiin kun lukee. Niin mahtavaa,että Kaisa sulla on niin ihana äiti joka on tukenut tosi vaikeissa paikoissa. Se ei ole kaikille itsestäänselvyys ja mun mielestä on ihanaa kun aina mainitset hyvistä tukijoukoista ja täydellä sydämellä arvostat. ❤

    VastaaPoista

Lähetä kommentti

Olisi mahtavaa, jos kirjoittaisit jotain kommenttia/ajatustasi alle! :)