Lattiavalu ja väliseinähahmotteluja

Nyt onkin hetki mennyt, näköjään 2 kuukautta, kun olen viimeksi talokuvioista kirjoittanut. Itse talon runko kasattiin marras- joulukuun vaihteessa ja vesikatto rakenneltiin sen perästä. Joululomista johtuen ei noin kolmeen viikkoon tapahtunut mitään ja siksi hieman tuntuikin, että ei tää koti oo koskaan valmis.😅😬

Loppiaisen jälkeen raksalla tehtiin sähköhommia ennen lattiavalua, joka valettiin vajaa kaksi viikkoa sitten. Hyvä että lattia on nyt päässyt kuivamaan! Ja muutenkin mun hetkelliset höyryilyt etenemisen hitaudesta on laantunut. Talon pitäisi kuitenkin olla valmis sovittuna aikana toukokuun lopussa. Eli neljän kuukauden päästä!!! Mä voin kertoa, että tästä tulee pitkät neljä kuukautta, sanokaa mitä sanotte! 😅

Lattiavalu tehnynä

Siksipä en oikeastaan vielä pystykään ajattelemaan, että joskus tuolla asumme, vaan pyrin elämään tässä hetkessä sen kummempia odotellen. Äsken käydessäni raksalla oli huoneita sekä väliseiniä alettu hahmottelemaan. Jännää! Huippua, kun asiat kuitenkin etenevät.

Tänään oli jopa tullut hieman hetkeksi lunta! 

Kävimme mieheni kanssa viikko sitten Maskussa varmistamassa uuden sohva hankintamme sekä Ikeassa suunnittelemassa tulevat vaatekaapistot meidän sekä lasten huoneisiin ja työhuoneeseen yksi kaappi. Lisäksi peilikaapistot eteiseen. Niiden toimitus talolle on maaliskuussa, jolloinka alkaisikin jäätävä kasaaminen! Lisäksi keittiömme sekä kodinhoitohuoneemme tulee Gigantilta ja nekin täytyy koota sekä asentaa itse. Toki apuja tulemme näihin tarvitsemaan ja paljon. Talkooporukkaan voi ilmoittautua! 

Emme ottaneet kalusteita Jukkatalon kautta, koska se olisi tullut paljon kalliimmaksi. Olisihan se ollut huippua päästä täysin valmiiksi kasattuun taloon, mutta aivan kaikkea ei voi saada. On niin kallista touhua muutenkin! Hieman meinaa ajan vähyys pienten lasten vanhempina vain mietityttää kasaamishommissa... Mutta kyllä tästä selvitään! Toiset rakentavat talon kuitenkin alusta asti itse. Meiltä ei tämä olisi onnistunut. 

Tuleva sohvamme, tosin erilaisella kankaalla.

Välillä mulla on iskenyt kovakin ikävä takaisin Kuopioon, jossa voisin nauttia lasten kanssa lumisesta talvesta, ystävistä ja Fressin mahtavista Lesmillsin ryhmäliikuntatunneista. Jotenkin tää vesisade tammikuun viimeisinä päivinä on niin masentavaa. Onneksi kuitenkin löydän ilon aiheita pienistäkin hetkistä, enkä liikaa kiinnitä katsettani menneeseen. On hienoa, kuinka iän sekä elämänkokemusten myötä on pystynyt suuntaamaan ajatuksiaan oikeaan suuntaan. Toki muisteluhetkille ja kaipauksille on paikkansa!

Onnea on ainakin auringon valon pilkahdukset, luonnossa liikkuminen, oma perhe sekä ihanat ystävät!💗