Luonnetta ja parisuhdetta

Olimme mieheni kanssa sunnuntaina avioliitto iltapäivässä, jossa pohdittiin parisuhdeasioiden lisäksi luonnetyyppejä sekä niiden vaikutuksia eri osa-alueilla. Aika suppeana kokonaisuus pystyi pysymään, kun kyseessä oli hieman alle kolmen tunnin kokonaisuus, mutta oli hyvä pysähtyä hetkellisesti parisuhteen ääreen!

Pikkulapsiarjessa ei ainakaan hurjasti parisuhteelle ole aikaa, joten jollain lailla yhteiset hetket olisi hyvä luoda. Mun menneisyydestä johtuen me ei olla oltu mieheni kanssa laisinkaan kahden, vaan esikoiseni on ollut alusta asti parisuhteessa mukana. Tähän pakettiin kuului kaksi upeaa naista yhden hinnalla! 😊 Ja se oli miehelleni vallan mieluisa setti. ❤️

Tottakai se, ettemme ole ehtineet luomaan yhteistä arkea kahden ennen lapsia on hidastuttanut paljonkin toisiimme syvemmin tutustumista. Lapsi ja nyt lapset ottavat aikansa sekä tarpeensa, mikä tottakai kuuluukin asiaan.

Parisuhteen perusta

Vankka ja vahvasti sitoutunut parisuhde on onnellisten lasten perusta. Se kun vanhemmilla on hyvä olla heijastuu myös lapsiin. Mielestäni lasten on hyvä nähdä vanhempien rakkautta. Niin kuin myös riitoja sekä anteeksipyyntöä/antoa. 

Minulle ainakin on tärkeää, että lapsemme näkevät meidän antavan haleja sekä pusuja toisillemme. Vaikka saisimmekin kuulla "hyiiiii äiti ja isi pussaa" - kommentteja on se oikeesti tosi merkittävä juttu. Näin lapsille muodostuu luonnollisempi kuva läheisyydestä ja rakastamisesta aikuisten välillä. ❤️

Mulla erilaiset tunteet tulevat nopeammalla temmolla (ainakin kotioloissa) ja saatan sanoa ne sillä lailla myös suustani sen kummemmin jokaista sanaani pohtimatta. Mieheni puhuu enemmän ajatellen sekä pohtien mitä sanoo. Toisinaan se luo eripuraa, mutta samalla luo tasaisuutta sekä turvaa parisuhteeseemme.

Erilaisuus - niin ihastuttavaa sekä ajoittain raastavaa. Vetää puoleensa ja kiehtoo, mutta aina ei vaan tajua. Se on sitä rakkauden liimaa, joka joustaa, muttei päästä irti. Kahdesta erilaisesta ihmisestä muodostuu parhaillaan tosi timanttinen kombo, jossa molempien vahvuuksia voidaan käyttää hyödyksi. Sekä opettaa toisiamme heikkouksien keskellä. Hyväksyä toinen semmoisena kuin hän on, mutta kuitenkin tullen vastaan erilaisuuksien keskellä.

Neljä eri luonnetyyppiä

Kävimme avioliitto iltapäivässä läpi luonteenpiirteitä neljän eri värin mukaan.Täältä voit lukea näistä luonnetyypeistä tarkemmin.

Olen itse lukenut kirjan "Idiootit ympärilläni - kuinka ymmärtää muita ja itseään" pari vuotta aiemmin, jossa samalla lailla humoristiseen tyyliin kuvailtiin neljää erilaista luonnetyyppiä, joista me voimme itsemme löytää. Yleensä päävärejä on voimakkaampana 1-2, mutta myös muita luonnevärityyppejä voi meissä olla.

Iltapäivässä meitä pyydettiin pohtimaan kaksi vahvimmin olevaa väriä omasta luonteestamme sekä keskustelemaan niistä kumppaninsa kanssa. Meillä luonteenpiirteet menevät täysin ristikkäin, minulla vahvimpana ovat keltainen ja punainen, miehelläni virheä sekä sininen. Hupaisaa suorastaan. Toki miehestäni löytyy myös keltaista luonnetta ja näissäkin eri tilanteet varmasti muovaavat toimintamalliamme. Elämänkokemusten myötä ne voivat myös hieman vaihdella, vaikkapa miehelläni sininen väri ei aiemmin ollut lainkaan listalla, mutta on tullut iän myötä. Minulla aivan vahvimpana on keltainen ja miehelläni vihreä luonnevärityyppi. Sattumalta ovat vielä muutenkin lempivärit. 😅

Näistä saa kivasti käsitystä toisesta sekä muista ihmisistä ja auttaa ymmärtämään paremmin! Rikastuttavaa!

Parisuhde ja tunteet

Mulla jäi kaksi asiaa parisuhteesta vahviten mieleen, jotka oon kirjoittanut alla olevaan kuvaamme:

Iltapäivä sai muutenkin mua pohtimaan omaa itseäni hieman enemmän ja kunhan ehdin järkeillä asiat mielessäni voisin kirjoittaa niistä jatkoa.

Oletteko te käyneet kumppanisi kanssa jossain parisuhde tapahtumissa, luennoilla tai leireillä? Koetteko niistä olleen hyötyä?

Me voimme ainakin lämpimästi suositella! Eikä tarvitse olla ongelmia ennen kuin tämmöisiin menee, vaan on rakentavaa työstää omaa parisuhdetta eri vaiheissa. Ja olla samalla myös armollisia itselleen, ettei aina pysty / jaksa. Ehkä tärkeintä mitä opin oli, kuinka meidän on hyvä tuntea oma itsemme. Kun tunnemme itsemme, voimme alkaa tuntemaan kunnolla myös toista. Matka omaan itseensä taitaa kyllä olla elämän mittainen.

Vaikka ei kannata liikaa elää menneessä vaan tulevassa, on asioiden käsitteleminen ja prosessoiminen tärkeää. Ne on hyvä jakaa myös kumppaninsa kanssa, koska se lujittaa sekä luo kiintymystä toiseen. 

Tunteet, joita koemme ovat todellisia, eikä niitä pysty painamaan alas. Luennoilla kerrottiin, kuinka tunteet tulevat samasta aivolohkosta kuin kakalla käynti järjestelmä, sitä ei voi itse määrittää koska ne tulee! 😅 Toisin sanoen tunteiden väkisin alas painaminen saattaa aiheuttaa pahemman luokan ummetusta. 

Tunteita on hyvä nimetä, jolloin niitä voidaan alkaa myös työstämään. Aivan niin kuin lapsille jo opetetaan "nyt sinulla on pettymyksen tunne" tai "äiti ymmärtää sinua harmittaa", yhtälailla me aikuiset voimme nimetä tunteitamme ja heittää niitä tarvittaessa romukoppaan.