Varmasti jokaisella on välillä semmoisia aamuja, että hohhoijaa! Meillä oli tänään. Heräsin kun 2.5 vuotias lampsi viereeni klo 6.30 normaalin 7.30 sijaan. Yritin ehdottaa, että josko nukuttaisiin vielä, mutta voitte kuvitella kävikö se hänelle. Huomasin itse olevani aivan tukossa ja kurkkuun koski. Tuntui, kuin katujyrä olisi ajanut päältä, väsytti niin paljon! En suostunut heräämään klo 6.30 tuossa olotilassa, joten annoin lapselleni Pipsa possun puhelimesta käteen. (Ehkä näin tekee joskus joku muukin).
Seitsemän vuotias saapui seuraavana ja kertoi, kuinka sattuu kurkkuun. Tiesin, ettei hänellä ole kummempaa, hän kokee asiat vain hieman voimakkaampana. Varmasti hänellä oli tv katselu päivä mielessä koulupäivän sijaan.
Mieheni ei ollut edes saapunut viereeni nukkumaan, koska hänellä aikataulut taas paukkuvat ja hän teki koko yön tietokoneella hommiaan. Samoin hän teki eilen aamusta yöhön. Oli kuulemma nukkunut 2.5 tuntia yöllä.
2.5 vuotiaalla oli kiukkuinen aamu. Kaikki oli pielessä. Piti olla sylissä, muttei sitten kuitenkaan. Halusi istua pöydällä, mutta ei se kuitenkaan ollut hyvä. Puuron seassa oli vattuja sekä pikkuisen mustikkasoppaa, mutta nyt soppaa ei olisikaan saanut olla, vaikka normaalisti täytyy olla. Sitä raivottiin tovi. Onneksi esikoinen söi kiltisti puuronsa. Ja kuopus myös, sitten lopulta syötettynä, kun jokaisen lusikallisen kanssa keksi jonkun jutun.
Samalla itse pohdin olenko työkuntoinen. Veto oli poissa, mutta koin kuitenkin, että voin mennä töihin iltavuoroon. Pyörällä ei vissiin ois järkevää 10 km työmatkaa tänään mennä. Mitenkähän sitä sitten menisi, kun auto ei ole käytössäni?
Kun viimein aamupalasetit oli hoidettu (tosin muistin myöhemmin, että unohdin itse syödä), ihmettelin mitä 2.5 v nyt itkee. Hän saapui luokseni laitettuaan wc-pöntön supistajan päästä läpi kaulaansa ja se oli jumissa! Ei oo todellista! Rauhoittelin ensin lastani ja yritin saada hänet ymmärtämään, että sun täytyy antaa äidin nyt auttaa. Selkeästikään supistaja ei helposti irronnut, koska korvat olivat vastassa ja se oli juuri ja juuri mahtunut pään läpi. Lopulta onneksi sain repästyä supistajan pois, kun mies piti lasta sylissä ja mä ujutin korvat yksi kerrallaan supistajan välistä sekä sain kiskastua. Oijjoijj. 😅
Sain muut aamuhommat lapsille tehtyä, sitten oli pukeutumisen vuoro. Tänään oli selkeästi sokka irti aamu kaiken suhteen. Puhetta ei kuultu pukeutumisessa, joten oli pakko pukea väkisin. Raivoa riitti, mutta onneksi viimein autossa tilanne rauhoittui. Autossa sanottiin iloisesti heipat ja halipusut. 💛
Kannoin vielä mieheni ja lasten kassit sekä kyynersauvat autoon ja hän kinkkasi pasuuna jalallaan perästä auton rattiin. Mieheni pystyy onneksi ajamaan nyt autoa. Mutta totesin kyllä hänelle, että kyllä näytti varmaan tää meidän autoon menokin aikamoiselta setiltä! 😀
Miten teidän aamu meni? Näin hetken jälkeen aamua pohtiessani mulla on vain hyvä mieli siitä, että kotona on elämää! 😘 Ihanat rakkaat tyttäreni.
Seitsemän vuotias saapui seuraavana ja kertoi, kuinka sattuu kurkkuun. Tiesin, ettei hänellä ole kummempaa, hän kokee asiat vain hieman voimakkaampana. Varmasti hänellä oli tv katselu päivä mielessä koulupäivän sijaan.
Mieheni ei ollut edes saapunut viereeni nukkumaan, koska hänellä aikataulut taas paukkuvat ja hän teki koko yön tietokoneella hommiaan. Samoin hän teki eilen aamusta yöhön. Oli kuulemma nukkunut 2.5 tuntia yöllä.
2.5 vuotiaalla oli kiukkuinen aamu. Kaikki oli pielessä. Piti olla sylissä, muttei sitten kuitenkaan. Halusi istua pöydällä, mutta ei se kuitenkaan ollut hyvä. Puuron seassa oli vattuja sekä pikkuisen mustikkasoppaa, mutta nyt soppaa ei olisikaan saanut olla, vaikka normaalisti täytyy olla. Sitä raivottiin tovi. Onneksi esikoinen söi kiltisti puuronsa. Ja kuopus myös, sitten lopulta syötettynä, kun jokaisen lusikallisen kanssa keksi jonkun jutun.
Samalla itse pohdin olenko työkuntoinen. Veto oli poissa, mutta koin kuitenkin, että voin mennä töihin iltavuoroon. Pyörällä ei vissiin ois järkevää 10 km työmatkaa tänään mennä. Mitenkähän sitä sitten menisi, kun auto ei ole käytössäni?
Kun viimein aamupalasetit oli hoidettu (tosin muistin myöhemmin, että unohdin itse syödä), ihmettelin mitä 2.5 v nyt itkee. Hän saapui luokseni laitettuaan wc-pöntön supistajan päästä läpi kaulaansa ja se oli jumissa! Ei oo todellista! Rauhoittelin ensin lastani ja yritin saada hänet ymmärtämään, että sun täytyy antaa äidin nyt auttaa. Selkeästikään supistaja ei helposti irronnut, koska korvat olivat vastassa ja se oli juuri ja juuri mahtunut pään läpi. Lopulta onneksi sain repästyä supistajan pois, kun mies piti lasta sylissä ja mä ujutin korvat yksi kerrallaan supistajan välistä sekä sain kiskastua. Oijjoijj. 😅
 |
| En ruennut itse tilannetta kuvaamaan 😁 |
Kannoin vielä mieheni ja lasten kassit sekä kyynersauvat autoon ja hän kinkkasi pasuuna jalallaan perästä auton rattiin. Mieheni pystyy onneksi ajamaan nyt autoa. Mutta totesin kyllä hänelle, että kyllä näytti varmaan tää meidän autoon menokin aikamoiselta setiltä! 😀
Miten teidän aamu meni? Näin hetken jälkeen aamua pohtiessani mulla on vain hyvä mieli siitä, että kotona on elämää! 😘 Ihanat rakkaat tyttäreni.
Se fiilis ku härdelliaamun päätteeksi kööri on autossa ja itse istahtaa huokaisten kuskin paikalle. 💪😅
VastaaPoistaNiinpä! 😁
Poista