Luottamus valoisampaan tulevaisuuteen

Haluan jakaa teille kuusi vuotta sitten kirjoittamani tekstin (valokuvan alla). Tässä vaiheessa oli 1v 4 kk aikaa siitä, kun olimme joutuneet perheeni kanssa auto-onnettomuuteen, jolloin aviomieheni sekä Ellan isi Jonne oli kuollut ja oma hengenlähtöni oli myös lähellä.

Vaikka tuolloin oli paljon kipua, mä halusin silti uskoa hyvään tulevaisuuteen ja luottaa, että tästä mennään läpi. Musta on itsestänikin mahtavaa lukea tämä muisto, koska muistan vieläkin, miten vahva se varmuus oli. Ja mitenkä asiat todella ovatkin menneet eteenpäin monella lailla!

Vuodet eivät ole olleet tänne saakka helppoja, mutta toisaalta hyvä niin, koska nyt voin olla monta taisteluhaavaa rikkaampana elämässä elämääni yhdessä oman perheeni kanssa. 💗 Haavat kuitenkin yleensä tuppaavat ajastaan paranemaan, tuoden mukanaan arvokasta kasvua elämään.

Jos sulla on tällä hetkellä tukala vaihe elämässäsi ja meinaa usko tulevaisuuteen loppua, haluan olla valamassa sulle parempia päiviä. Anna aikaa itsellesi ja elämällesi, valoa on varmasti vielä tunnelin päässä! 🙌

Mulla on ollut tänä kesänä levollinen ja rauhaisa mieli. Jotenkin paljon levollisempi kun pitkään aikaan. Vaikka monet asiat ovat elämässä epäselvänä, on mulla yhtä lailla varmuus ja selkeys tulevaan, niin kuin kuusi vuotta sittenkin tätä postausta kirjoittaessani.

Tervetuloa elämä ja tulevaisuus! 😊💛🙏

Alla postaukseni Facebookista 13.7.2014

"On surua, kyyneleitä, pelkoa, turvattomuutta, yksinäisyyttä,
kaipuuta, kateutta, vihaa.. mutta on myös iloa, onnen hetkiä, rauhaa, rakkautta ja luottamusta siihen, että kaikki kääntyy vielä paremmaksi! Sillä tämä elämänkoulu missä olen ollut 1 vuoden ja 4 kk ajan ei ole varmasti ollut turha. Mulle on joku suunnitelma ja tarkoitus vielä tässä elämässä. Tää kaikki on ennen kaikkea opettanut nöyrtymistä, mistä olen todella kiitollinen! Oikeasti me ihmiset ollaan helposti sellaisia, ettei olla tyytyväisiä ja iloisia, ellei ole jotain suuria asioita elämässä. Entä jos sellaista aikaa ei tule lainkaan?

Mä itse olin todella kiitollinen tänä aamuna, kun sain käydä juoksemassa yksin tuolla neulamäen kauniissa luonnossa ja Ella oli ollut kiltisti ystäväni kanssa pihassa 😊 Ja nimenomaan olen kiitollinen siitä että mä pystyn juoksemaan ja liikkumaan normaalisti! Koska mulla olisi voinut mennä fyysinen kyky liikkua millään tavalla sen kolarin vuoksi. Tai en olisi voinut tajuta enää mistään mitään. Mutta mä pystyn ja tajuan! Kiitos Jumalan! 💗

Tää kesä on todella viimeistään osoittanut mulle, kuinka yksin olen
oikeasti Ellan kanssa. Oon kaivannut Jonnea todella paljon. Jakamaan niitä yksinäisiä iltoja, leikkimään tuon uskomattoman upean tyttärensä kanssa. Mutta vielä tulee aika, että mulla on se oma rakas vielä vieressä jakamassa tämän kaiken. 😊 Ja ennen sitä nautin jokaisesta asiasta mistä voi vähänkään nauttia. Mua lohdutti tosi paljon "Jeremy Camp - There will be a day" kappaleen sanat. Kuunteleppa vaikka Youtubesta.

"There will be a day with no more tears, no more pain, and no more fears. There will be a day when the burdens of this place, will be no more, we'll see Jesus face to face. But until that day, we'll hold on to you always" 💗

Olkaa kiitollisia omista rakkaistanne! Arvostakaa toinen toisianne 💗 Ei mulla muuta 😊"


Kommentit