Joulu tulee ja vuosi alkaa olla lopussa. 2020 - melekone vuosi.

Vuosi 2020 on ollut kyllä melekone. Meille kaikille ja monella tapaa. Tätä korona vuotta ei tulla varmasti unohtamaan ja tullaan pääsemään historian kirjoihin ihan varmasti. Se, mitä kaikkea tämä on aiheuttanut ihmiskunnalle ja esimerkiksi taloudelle, tulee kyllä näyttäytymään pitkällä tähtäimellä. 

Vaikka taloudelliset vaurioit ovatkin olleet suuret, ei se ole minun ajatuksissani ollut suurin huoli. Mun mielenpäällä on eniten ollut ihmiset. Meidän ihmisten jaksaminen ja mielenterveys. Tämä vuosi on koetellut meistä varmasti jokaista omalla laillaan. Kaikenlaisista elämäntilanteista saisi kerrottua oman tarinansa. 

Itse pystyn puhumaan nyt pikkulapsiperhearjesta koronan keskellä raksa aikoineen, väliaikaisasumisien, etäkoulun, muuton ynnä muun keskeltä. Vaikka tämä vuosi ei tule saamaan "paras vuosi ikinä" titteliä, on se kuitenkin ollut monella tapaa kasvattava vuosi. Hei me ollaan selvitty jo tänne saakka!

Koronanäytteenottaja fiilistelee lomalle pääsyä ;)

Vaikka tässä vaiheessa vuotta väsymystä piisaa monella tapaa, ainakin meidän perheessä, haluan kuitenkin nostaa päällimmäisenä kiitollisuuden monesta asiasta. Vuosi sitten haaveilin äitini kanssa, kuinka vuoden päästä vietämme yhdessä ensimmäistä joulua meidän uudessa kodissamme Järvenpäässä. Noh, nyt saamme viettää joulua omassa kodissamme ensimmäistä kertaa, mutta vanhempani eivät pysty tulemaan koronan ja rajoitusten vuoksi Savonlinnasta tänne.  

Kaikkien näiden muutosten keskellä mä olen halunnut elää tsempaten ja yrittäen nostaa esiin hyviä puolia. Tottakai välillä on harmittanut monetkin asiat, mutten ole halunnut jäädä niihin tunnetiloihin, koska mitä se loppupelissä auttaa? Haluanko marista loppuelämääni jonkin asian puuttumista? En. En halua. Silti myös negatiivisemmat tunteet ovat sallittuja, kunhan ne eivät jää loputtomasti varjostamaan elämäämme. Kuitenkin perusasiat ovat todella hyvin. Useammalla meistä.  

Mulla oli muutama huonomman fiiliksen päivä liittyen jouluun, Etelä-Suomen lumettomuuteen ja vesisateeseen, loputtomaan harmauteen sekä pimeyteen. Lisäksi olin/olen väsynyt. Oikeastaan halusinkin möristä muutaman päivän, koska kyllä mulla oli oikeus siihen tunteeseen. Harvemmin semmoisia kuitenkin tulee. "Alakuloisuus" päivät yleensä myöskin auttavat lopulta näkemään niitä tosi hyviä asioita, mitä meidän elämässä on. Ainakin minulla. Ne auttavat ajatuksiani palaamaan aikoihin, kun oikeasti olin ison kriisin ja trauman keskellä. Tämän myötä palasin tähän hetkeen ja pystyin näkemään monia kiitollisuuden aiheita, mitä elämässäni on. En halua keskittyä puutteisiin, vaan siihen hyvään, mitä on! Siihen luottamukseen, mikä mulla on tulevaisuutta kohtaa, vaikken siitä juuri mitään tiedä. Se on upeaa!😊🙏

Tänä jouluna saan olla omassa kodissani omalla perheellä. Voisinko olla kiitollisempi? Ensimmäistä kertaa vietämme joulua pelkästään omalla perheellä. Olemme molemmat mieheni kanssa ihmisläheisiä, eli viihdymme toisten kanssa. Vaikka tänä jouluna "joulurauhaa" ei vilkkaiden tunnepitoisten sekä kovaäänisten lastemme kanssa aivan sillä lailla pysty viettämään, haluan painaa tämän joulun syvälle sydämeeni. Lapset tekevät joulusta joulun. Ja hyvällä tuurilla lunta sataa edes pikkuisen myös tänne Etelä-Suomeen, vaikka sitten räntänä! Jos tulee lunta, menen ihan sata varmana pyörimään saunasta käsin nakuna hankeen, että varokaa vaan naapurit! 😂 

Ihanaa joulunaikaa ja loppuvuotta kaikille! Nähdään se kaikki hyvä, mitä meidän elämässämme on. Erityisesti haluan toivottaa voimia ja luottamusta tulevaisuuteen kaikille yksinäisille ihmisille, joita on varmasti. 💗 Muistakaa, että meistä jokainen on arvokas omalla paikallaan. 

Naamasta näkee ilon määrän, kun lunta ja pakkasta oli hetken 🙊
Muistakaa, että liike pitää meidät vireänä!