Katsaus vuoteen 2019

Miettiessäni tätä vuotta, on taas kerran todettava, etten olisi uskonut kaikkia näitä muutoksia, mitä tämä vuosi on pitänyt sisällään. Vuosi sitten olimme voittaneet tarjouskauppakilpailussa tontin Järvenpäästä, eli tuleva muutto oli tiedossa, muttei sitä kyllä kunnolla käsittänyt. 

Muutosten keskellä herkästi käy niin, että aiemmasta elämäntilanteesta eniten pinnalla on vain kaikki positiivisimmat ja hienoimmat asiat, koska aika todella kultaa muistot. Niinpä oonkin miettinyt Kuopion upeita lumisia metsäreittejä, hiihtolatuja ja ylipäätään luonnon kauneutta, kun nyt sen sijaan ulkoilut ovat olleet useimmiten synkässä kuraisessa vesisateessa. Toki kaipaan myös ystäviäni sekä Fressin jumppia.

Vuosi sitten joulukuussa Kuopion Puijonlaaksossa💗

Haluan kuitenkin kääntää katseeni niihin hyviin asioihin mitä on ja muistuttaa itseäni siitä, että harvoinpa sitä Kuopiossa laduille ehti ja sukulaisemme olivat hyvin kaukana. Mutta minkä jo aiemminkin oon tiennyt, oon hyvin ulkoilmaihminen ja voimaannun erityisesti urheillessani ulkona hyvällä säällä. Enkä mä sitä saa muutettua tosta noin vaan, koska se on vahvasti mua. Ja onhan lumipeuhaaminen niin siistiä mutaan verrattuna...

Mitä tähän mennessä oon huomannut, niin se on kyllä totta, että pääkaupunkiseudulla elävät ihmiset ovat vieraiden ihmisten kohtaamisessa varsin erilaisia. Mä oon aina tykännyt keskustella tuntemattomien ihmisten kanssa, esim. puistossa, saunassa, jumppatunnin jälkeen tai missä vaan, mutta täällä mua katsotaan ehkä enemmänkin outona, jos teen niin. Onneksi poikkeuksiakin löytyy ja fiilistelenkin ihmisiä, jotka alkavat sponttaanisti juttelemaan! 😍 

Monet tutut tavat ja asiat jäivät Kuopioon, minkä huomaan kyllä ajoittain vaikuttavan. Kun elämän joutuu aloittamaan useaan kertaan vähän niin kuin "alusta", niin se voi vaikuttaa voimakkaasti minäkuvaan ja identiteettiin. Tiedostan, että oon joutunut kokemaan ja kohtaamaan isoja asioita elämäni aikana, jotka vaikuttavat tähänkin päivään. Uskon kuitenkin näiden kokemusten vahvistaneen sekä kasvattaneen mua hyvällä tavalla. 

Tänne muuttaessamme on tullut vastaan tilanteita, jolloin musta on tuntunut, että miksihän mun täytyy vielä tämäkin käydä läpi. En halua liian avoimesti näitä asioita julkisesti avata ja vaikka en nykyisin pienistä asioista hätkähdäkkään, ovat nämä kyllä koetellut mua. Onneksi syvällä sisimmässäni tiedän kuka ja millainen mä olen, joten se helpottaa mua tässä kaikessa. Vaikka musta vahvuuttakin löytyy, en silti ole kivi, jota voisi kohdella mitenkä vaan. 

Kaiken kivun nielemisen keskellä tiedän, että olen rakastettu nainen, hyvä luotettava ystävä sekä sisukas vastuullinen hauska tyyppi, joka kyllä selviää kaikesta, vaikka olisin kökköämpäri joidenkin mielestä. Silti mä haluan välittää näistäkin tyypeistä ja toivoa hyvää yhteishenkeä erilaistenkin ihmisten välille. Toki tää surettaa ja oon itkenyt sekä käsitellyt näitä asioita useaan kertaan, mutta se on osa tätä kaikkea. Tiedän, että läpi tästäkin mennään. Onneksi täällä on tosi huippuja ihania tyyppejä, keihin oon saanut tutustua! 💛 Kiitollisuus teistä 😘

Joulupäivän polkujuoksulla

Joulua saimme viettää perheeni kanssa yhdessä kaikkien Rönkköjen kanssa, joten Keravan kotonamme oli 12 ihmistä. Oli ihanaa viettää yhteistä aikaa syöden ja lautapelejä pelaillen. Meidän lapset toki pitivät vauhtia sekä ääntä yllä! 😅

"Fiksuuslasit" päässä

Niin ja jos pohdit kuinka meidän herkkulakko mieheni kanssa sujui 1.10-23.12 aikavälillä, niin minäpä kerron. Ekat kaksi kuukautta sujui oikein hienosti vain muutamaa ennalta sovittua juhlahetkeä lukuunottamatta. Joulukuu meni hieman rennommin ja herkutteluhetkiä tuli useampia, enkä itsekään jaksanut olla niin supertarkka jokaisen tarjolla olevan konvehdin kanssa. Mutta varmasti vähempi herkkuisena se meni, kun tietoisesti söi vähemmän! Joulunpyhien herkkumääristä ei sitten tarvitse puhuakkaan... 😅

Tästä kuvasta puuttuu kaikki monen monet konvehti rasiat,
joita mama ja papa hakivat jouluaattona -50% alesta😂

Uusivuosi 2020 vaihtuu

Ylihuomenna on uudenvuoden aatto! Meinaamme juhlia sitä Järvenpäässä kahden ystäväperheemme kanssa. Pieniä lapsia siis riittää, mutta se on rikkautta se. Päässäni kuvittelen, jos saisimme kaikki 7 lasta nukahtamaan ja voisimme jatkaa illanviettoa vielä hieman aikuisten kesken, mutta saa nähdä toteutuuko haave! 😀

Tuleva vuosi tulee pitämään sisällään varmasti taas uudenlaisia asioita, mutta yksi varma ja ihana juttu on se, että pääsemme toukokuun lopussa muuttamaan omaan kotiin!!!!!! Viime vuonna kevät piti sisällään tavaroiden läpikäymistä, myymistä ja pakkaamista sekä mieheni gradun puurtamista. Tulevana vuonna muutto tulee taas samaan kohtaan ja mieheni aloittaa vuorostaan väitöskirjan tekemisen. 

Valmis viikolla 22, jos kaikki hyvin menee.

Elämä on kyllä muutoksia ja myllerryksiä täynnä, mutta sen oon oppinut, että on turha liikaa asettaa ajatuksiaan tulevaan ja odottaa "sen ja sen" toteutumista, jotta olisi onnellinen. On hyvä nähdä tätä hetkeä ja pyrkiä löytämään jokapäiväiset arjen aarteet. Hermot saa mennä ja uuvuttavalta tuntua, mutta niin ne menee muillakin. Se on elämää se. 

Haluan toivottaa kaikille lukijoilleni elämäniloista ja hieman seesteisempää vuotta 2020, koska sitä itsellenikin toivon! 😄 Uskokaa itseenne ja uskaltakaa haaveilla sellaisistakin jutuista, mitä ette itsellenne uskoisi. Ehkä vuosi 2020 on just sua varten!💗😊

Lahdesta lumesta nauttien maastopyöräilyllä!